Nonnii, huomenna onpi sitte Angry Titsien debyyttikeikka! Sovittiin, että ei jännitetä. Mutta vaatteitten miettiminen on vielä kesken, mulla on vasta kalsarit mietittynä (jotka on mustat ja niissä on kaikenvärisiä sydämiä). Maksettuja kahtojia on tulossa jonku verran ja toivottavasti kauppakuittien takapuolelle tehtyjen mainosten ansiosta vielä vähä lissää. Jo pukujen takia kantsis tulla kahtommaan... Aion raahata koko Sytykkeenki reenien keskeltä sinne. Keikka siis Keski-Pohjanmaan konservatorion pikkusalissa n. klo 16.15 (koko konsertti on 14-17, ja se on vähä niinku open stage periaatteella). Soitettaan kolome veisua; Tyhmä pelle, Elämän kiertokulku ja Kuole.

Sytkärin kans reneissä puhuttiinki tännään sitte levystä, joka ois tarkotus kesällä äänittää. Mietittiin jo levylle tulevia veisuloita. Hyvältä näyttää ja toivottavasti sitte kuulostaaki. Pitäs vaan löytyä yhteinen aika kesästä vielä! Lienee jo tässä vaiheessa kuuen ihmisen porukalla pikkusen hankallaa, mutta toivottavasti ei ihan mahotonta!

Mä lähren sitte elokuun lopussa jo sinne maailmalle, ni pitäs kuitenki sitä ennen. En vielä tiiä minne, sanotaan nyt vaan, että maailmalle. Koko vuojeks. Ja tuntuu, että nyt mulla on jo valmiiks ikävä kaikkia ihania ihmisiä ja sitte on asioita, joita haluaisin kovasti paeta sinne jo mahollisimman pian, niinkus esimerkiks tyhmätyhmä ja jatkuva kiire. En ennää jaksais olla koko ajan kiireinen. Vaikka nyt tänä kevväänä oonki sanonu melkein kaikille prokkiksillekki ei, paitsi lapsikuoro sävelsäkkiä oon menossa säestämmään kahteen konserttiin, mut siitäki saa rahhaa viissiin vähä ja ei tuo nyt mitenkää mahottomasti työllistä onneks. Vähä vaan pittää lasten kans harkata, että ne tottuu siihen säestykseen. Mutta kiireetöntä elämää on tuskin näkyvissä aikoihin.

Nops, meillä on täällä pari kamua iltaa istumassa ja jamittamassa. Kaikki perusrenkutukset on jo menty. Tai mä vaan kuuntelen ja kirjottelen. Nyt ne soittaa rapparin polokkaa, jotaki ihmesointuja on taustalla. Kitaristit on hassuja. Sellasia ihmetiluttajia. Mutta mä usein tykkään niistä. Aina kantelistit ihastuu kitaristeihin. Mäki aina välillä. Nyt en kyllä paljasta enempää.

Pittää vielä ootella pyykit konneesta ennen, ku pääsee nukkummaan. Ja pittää miettiä neki essiintymisvaatteet. Vai olisinkohan pelkissä kalsareissa. Saas nähä millä päällä sitä on. Tännään olin reeneissä pelkissä tissiliiveissä ja tosi reikäsissä sukkahousuissa, ku oli nii hiki rumpuja hakatessa. Ja Sytykeläisraukkaparat joutu haistelemmaan jälkihiet. No, nyt on niin häppeelliset jutut (vaikka mun mielestä häppee onki turhaa), että parempi vaan lopettaa. Heippa.