Oon taas karkkilakossa. Ja kämppikset on myös. Mun puolesta voitas laajentaa se ihan yleiseks herkkulakoks. Siis ei epäterveellisiä herkkuja. Marjat yms. on tietty enemmän kuin sallittuja! Tää alku tullee olemaan vaan tosi vaikeeta, ku oon pääsiäisen eläny pelkällä suklaalla ja muilla herkuilla. Ja kalakeitolla.

Oli ne mummun pilheet. Ja mummu oliki innostunu kuhtummaan sinne vielä sen kavereita ja joitaki äitin serkkujaki! Mutta hyvin meni, ja mummuki oli tosi virkee ja ilosen olonen! Jee. Se on ollu vähä masentunu kausittain, mut nyt mummu loisti, ku naantalin aurinko! Soittelin siellä juhlissa taustamusaa mun pikusiskon kans ja yksinki. Kaikenlaista mitä nyt mieleen juolahti ja välillä improo vaan. Välillä tuli aplodeja, välillä ei taukoja ees huomattu. Siskon kans ei hirveesti ehitty reenata, ja mun mielestä meiän pravuuri oli yks Heilalaulu, semmonen haikee mollikaipailu, jota on joskus aiemminki esitetty. Meillä oli vähä kinnaa sen siskon kans tosta harjottelusta, mä oisin halunnu harjotella enemmän, ja soittaa enemmän yhesssä sen kans. Mut se oli tosi väsyny, eikä jaksanu panostaa niin paljo. Mä tykkään mummusta tosi paljo, oon ihan mummun tyttö. Pienenä mummun ja mummon, mut sitte se mummo kuoli. Enkä mä väitä, ettei se mummusta tykkäis, nimittäin meiän mummusta tykkää kyllä kaikki. Se on niin mukava. Siitä vois tehä vaikka laulun. Mummuni mukava.

Pääsiäistä juhlittiin trullittelemalla serkkupoikien kans ja  tietty askartelemalla huima määrä vihtoja kerjuukierrosta varten ja sitte illalla käytiin oikein kaksilla pääsiäisvalakioilla.  Oikein kiva päästäinen. Porukkaa oli sikana. Pikkusen vaan meinas mennä hermot joillain ja mulla vaan sen myötä, että ihmisillä mennee niin helposti hermot ja sitte ne huutaa. Mutta eiköhän voi sannoo, että läpi meni sukulaistumiskierros ja olipa jopa joillain ollu puhetta meiän serkusten omasta serkustappaamisesta Pieksämäellä, saas nähä totteutuuko se koskaan.

Meillä on rottia. Ne on mun toisen kämppiksen vauvvoja. Lotta ja Vilma. Tai Vilma on mahollisesti Venla, onnellinen äiti-ihminen ei oo vielä päättäny. Mä kannatan Vilmaa, ku se rotta vaikuttaa vilikkaalta tappaukselta, Vilma-vilikas. Kerroin näistä tulokkaista myös sukulaisille ja ne tarjos heti myrkkypillereitä. Vähä aikaa niitä tännään seurailin. Mutta en kyllä vielä ottanu sylliin. Varmaan vielä joku päivä. Ne hännät on aika pelottavia.

Tännään en oo tehny muuta, ku raahautunu tänne ja siivonnu vähä. Oli nin paskasta, että luulis, ettei oo aikoihin imuroitu. Ainoostaan mun oma huone oli suhteellisen siisti. Tai sen kohalla voin toeta, että jos joku kyssyis millon oon viimeks siellä imuroinu, niin pystyisin ehkä vastaamaan yhtään suurentelematta oikein. Mutta en paljasta ennen, ku joku kyssyy.

Lopettelen nyt, ku mun kummatki siskot tuhisee tuossa mun laverisängyssä jo. On kiva, ku ne on täällä käymässä. Niitten mielestä täällä on kylymä, vaikken mä sitä kyllä myönnä. Kylymä on mun kaveri. Muttei liian kylymä.