Vieläki valveilla, vaikka huomenna täytyy koululla olla jo sika-aikasin virittämässä ja roudaamassa ja sen jälkeen opettamassa. Mut täällä kämpässä vaan oli niin paskasta, että kyrsiinnyin ja siivosin. En tehny pölykerrostumille mittään, raivasin vaan tavarat omille paikoilleen ja tiskasin. Oma huone vielä raivaamatta. Mun isosisko tullee vissiin pääsiäisen jäläkeen tänne, eikä täällä mahu ees kävelemmään. Mut uskon, et ehin tän oman huoneenkin raivata  huomenna iltapäivällä pikasesti. Pakkaamisen ohessa.

Pääsiäisen viettoon lähen mummulaan, joka on Kurikassa. Mummu täyttää pääsiäissunnuntaina 85-vee, ja juhlitaan sitä mummun toivomuksesta "pienimuotosesti", eli vaan lapset, lapsesnlapset, lapsenlapsenlapsi (joita on vasta yks), ja mummun siskot. kumppaneineen tietysti, jos sellasia omistaa.  Eli on siellä porukkaa. Meitä lapsenlapsiaki on kolomettoista.

Tosta ilosesta sukutappauksesta johtuen en varmaankaa vähhään aikaan sitte tänne kirjottele. On varmasti hommaa. Toivottavasti äiti sisaruksineen saa piettyä hermosa kasassa niin, että kaikki pystyy juhlista nauttimmaan. Meiän iskällä on kuulemma nyt selkä ja käsiki niin kippeenä, että se aiko jäähä kottiin Kiuruveelle. Ja Siru-koirallaki on juoksuaika. Iskän mielestä on muutenki ihan tarpeeks reissaamista elämässä, jos käy kerran vuojessa sukkuloimassa viikonlopun.  Ne on koti-ihmisiä äitin kans.  Iskä oikein kotijässikkä, joka ei sieltä ees kansanmussiikilla lähe.

Mulla ja mun pikkusiskolla on siellä juhlissa tavallisseen tappaan musa-vastuu. Ollaan päätetty mummun toiveista, että mitkä soittimet lähtee, mutta harkkaamaan ei oo kyllä ehitty yhtään. Kyllä sitä aina siellä sitte jotaki keksii. Sellolla ja koneistokanteleella. Vaikka improo, jos ei muuta. Ja laulettaan tietty kans. Mä oon nyt hirveen innostunu laulamisesta! Katotaan pyssyykö into ens kuun loppuun asti, ku on laulututkinto.

Ainiin sitä eilistä kellosatua piti vielä jatkamani sen verran, että ku tännään tulin kotio, löyty pöyältä kämppiksein kirjottama lappunen, jossa luki kutakuinkin näin: "Ulla hei, rikoin suutuksissani sun mikkihiirikellon, korjaan sitte joskus. Se on taas oikeessa ajassa. Syö pottuja, lihaa löytyy pakkasesta." Että näin päätty sitte tämäki oolannin sota. Tai lienee vaan välirauha. Ku kello pätyy taas seinälle, ni eiköhän se ajanvääntely jatku entisseen malliin ja kaikki täällä oppii taas luottammaan ommaan vaistoonsa enemmän, ku seinäkelloon! Sen koneistossa ei oo siis mittään vikkaa, se ei vaan oikein pysy kasassa ja pystyssä. Mutta se mua kiinnostaa eniten, että miten se meni rikki. Veikkaan, että kyseinen kämppishenkilö heitti siihen jotaki huutaen "tana", ku sillä on tapana heitellä asioita ja huuella tana.

Noh, nyt nukkummaan, kerron sit pääsiäisestä, ku se on ohi.

Suklaamunarikasta pääsiäistä kaikille harvoille lukijoilleen toevoo Ulpukka