Huomenna, tai siis tännään, kuhan tässä vähä nukutaan, niin aion säikäyttää kaikki tulemalla kouluun piilarit päässä. Siellä näön tarkastuksessa nimittäin tosi ärsyttävä täti suorastaan määräs mulle piilarit päähän, eik ees antanu sitä tarkastusta ilmaseks, vaika mun olis pitäny se saaha opiskelijortilla. "Noh, noh, eipäs nyt ruveta tästä kinaamaan, kyllä sinulla taitaa olla vanhaa tietoa asiasta!". Ja mulle tuli varmaan vajjaa kaks viikkoo sitte se lehti, jossa lueteltiin kaikki samokin kortin eut ja siinähän tuoki näöntarkastus Instrumentariumissa sanottiin. Mut en sitte alkanu kinnaamaan sen kans, ois kyl varmaan pitäny. Mut nyt on piilarien kokkeiluversiot taskussa ja ens viikolla kontrolliaika vielä.

Muuten tännään oli kyllä ihan kivvaa, oli laulajaiset ja lauloin siellä mm. yhen vanhan virren ja sitte vähä harkkasin ja opetin. Opetukset meni toisen oppilaan kans hyvin, mut toisen kans oli jotenki tosi outo tunti. Se pikkunen oppilas oli kyllä tosi kiltisti, ja soittiki aluks oikein harvinaisen rauhassa. Mut sitte sille tuli jokinlainen angsti koko hommaa vastaan, ja se kyseenalaisti koko kanteleensoiton. Nii, mikshän joku onkaa keksiny tunkee puupallaan pystyyn metallipalikoita ja pingottaa niitten välliin metallilankaa ja sitte vielä keksiny, että siitä lähtee ääntä?
                Sitte se koko homma jotenki vaan luisti pois mun käsistä ja sitte se oppilas ilmotti, että inhoo puuta ja haluais soittaa saksofonia! Ja mun oli vaan jotenki tosi vaikee olla siinä tilanteessa. Opettaa siinä sitte, että näin soitat kanteletta, joka on sun mielestä ihan tyhmä soitin. No, se tunnin loppu sitte veny ja paukku vaikka mihin suuntaan, ja yritin olla tapani mukkaan jyräämättä oppilasta mihinkää, ja vaan kannustaa. Mutta varmaan ekkaa kertaa mulle jäi tämän ihanan oppilaan tunnin jälkeen muuta kun hyvä olo. Ei paha, mutta vähintäänki hirmusen sekava. Tätä oppilasta kiinnostaa nyt kovasti viritteleminen, joten taitaa olla viritystehtäviä eessä seuraavalla kerralla. Enkä epäile, että kielet varmana paukkuu. Muttamä oon päättäny, että sekin voi olla taidetta. Ehkä tällanen taide saa sitte aikanaan kakkostutkinnossa osansa...

Äsken sitte kokoonnuttin vielä kaveriporukalla syömään köyhiä ritareita. Mä kokkasin enimmäkseen. Joittenki mielestä ne ritarit oli kyllä aika rikkaita, ku tehtiin ne pitkopullasta ja neki oli suurimmaks osaks suoraan kaupan tuoreilta hyllyiltä, eikä vanhoja ja kuivahtaneita, niinku totuttu on.

Huomisesta, eli siis tästä päivästä jännittää erityisesti se, että kuulen ekkaa kertaa lapsikuoro Svelsäkin esittämänä kolme mun niille säveltämmää ja sanottammaa laulua! Kanalaulu, Kettuvaara ja Kasvissyöjä kettu. Jänittää!!!Ja vähä jännittää kanteletuntiki, pittää nyt ruveta nukkummaan, että ei tarvii sitä jännittää, että pyssyykö herreillä!