Tein ton nimisen laulun ängri titseille. Se ei oo kyllä vielä ihan valamis, mutta ehkä viimeistelen sitä vielä kohta.

On oikein ajankohtasta nimittäin, ku tässä pikkuflunssassa oon lauleskellu niin innoissani, (pe laulututkinto ja pari tuntia romanilaulun mestarikurssia, la koko päivä samaista laulukurssia ja illalla vähä vielä konsertissaki) niin kävipä niin, että eilisiltana lähti sitte äni kokonaan kävelemmään. Eros vihasena virastaan ja otti lopputilin. Nyt on takasin palkkausjoukuttelut menossa. Höyryhengityslitkuni on kämppisten mielestä ällöttäviä (vaikkei niissä oo tällä kertaa muuta, ku anista ja katajanmarjoja) ja eucalyptyshunajapurkki tyhjenee aika vauhtia. Laulukurssi olis jatkunu tännäänki, mut en sitte lähteny ollenkaa, ku ei oo kerran ääntä ni mulla olis siellä vaan paha mieli!

Onneks sentään pystyy soittammaan. Ja kirjottammaan. Ja käyttämmään elekieltä. Siinä ilmasukeinot. Niitten kannalta ja muutenki puheliaana ihmisenä tämmönen luonnon määräämä  ääntelytauko tekkee vaan hyvvää!! Eka oli ihan sika outo olo, ku kaikkein tärkein kommunikointi ja ilmasukeino yhtäkkiä vaan katoaa. Mutta vaan sitä kautta voi ymmärtää muitten ilmaisukeinojen merkityksellisyyen! Nimittäin loppujen lopuks noillaki pääsee tosi pitkälle! Laulamista vaan on ikävä. Mutta puhumista ei paljo yhtään!!!

Oikeestaan on paljo kivempaa vaan kuunnella ja seurata muitten ajatustenkulkua. Sitä tekkee ihan liian vähä sillon, ku on ääni jolla pälättää omia tyhmiä juttujjaan joka välliin. Ehkä tästä taas jotaki oppii, vaikka oon ollu Mutella muutaman päivä kyllä kaks kertaa aikasemminki jo. Ekkaa kertaa joskus yläasteikäsenä, jollon äiti säikähti ihan kauheesti, ku en ollu muuten yhtään kippee, mut ääni vaan katos. Lääkärisetä sano siihen vaan jotaki, että taitaa olla luonnon keino pittää tyttö vähä aikaa hiljaa... Eikä mun tarvinnu siltikkää mennä kouluun, joten olin tietty sillon ihan onnessani! Parin päivän päästä siitä sitte se ääni tuli takas ihan yhtäkkiä. Hokkuspokkus vaan, ja pälpätin entiseen malliin täysin terveen kuulosella äänellä.

Nyt istun kotona, pyykit konneessa ja kuuntelen itkuvirsiä. Ja aattelin ruveta kohta taas jatkammaan supersuurta omepelu-urakkaani, Hyvä trion paitoja on tekemättä ihan sikana, ja on tossa yks muutama omaki korjattava vaate. Oikeesti pitäs jokapäivälle jättää vähä käsityöläisaikaa, sitte jos ei oo mittään työn alla ni, vois joskus alottaa uuenki homman. Mutta nyt ei kyllä tartte ielä uusia hommia miettiä.

Tännään on oikeestaan aika käsityöläispäivä, meen pukuompelija-kaverin luo ja tehhään yhessä mun Sytykkeen essiintymisassuun puhvihihat!! Siitä tullee kyllä ihan prinsessamekko. Sitä ennen ja sen jälkeen luvassa klarinettiin tuuttausta. Illalla ekkaa kertaa avustajabändin kans.. Ja ylihuomenna se tutkinto, jaiks!!!