Aika omituinen päivä oli tännään. Menin klaratunnille tosi ajoissa. Sitte se ope, joka ylleensä on superkiireinen ja jolle ylleensä tullee toinen oppilas aina heti mun jälkeen pitiki mua siellä tunnilla ihan ylipitkään ja myöhästyin pahasti reeneistä, ku luotin sen luokan myöhässä olevaan kelloon.

Sitte oli yhen opinnäytetyön reenit. Varmaan päivän normaalein homma. Sitte menin syömään, ja oli aika outoo ruokaa. Söin silti kiltisti.

Sitte kiirehin koululle, ku olin vahingossa jääny  ruokapöyässä suustani kiinni kelloon kahtomatta. Koululla  piti olla yks kantele-matsku-sessio, mutta se sitte siirrettiinki toiselle päivälle, ku pääsin paikalle. Sitte oli yhet laulureenit. Mulla oli ekkaa kertaa sanat eessäni josta laulaa, sitä ennen olin enimmäkseen arvaillu. Hassua.

Sitte menin opettammaan ja käviki niin, että sillä mun pikkusella oppilaalla oli motivaation puute ja maha kippee, niin sitte sen isosisko tuli mun kanteletunnille. Kuumeinen oli seki tyttö. Mutta paljo rutinoituneempi siihen, miten open seurassa ollaan, ja siks rauhallisempiki. Sen pikkusiskon kans me aina vaan riehuttaan. Mä en oo yhtään hyvä komentammaan, ja sitä paitsi komentaminen on mun mielestä tyhmää, ku itekki oon tosi paljo riehunu lapsena. Inhosin komentamista niin paljo, et inhoon vieläki. Miks muka aikuset saa aina päättää? Mun maailmassa ei. Ja riehuminen on sitäpaitsi kivvaa. Vanahoilla on vaan kokemusetu, se antaa joissaki asioissa neuvomisoikeuen, mutta ihan liian ussein sitä väärinkäytettään! Sitäpaitsi, asioita on hyvä myös kokkeilla ja ite toeta, onko ne hyviä vai huonoja. Sillon oppii parhaiten.

No, siispä meillä oli sen isosiskon kans kuiteski oikein mukava tunti. Mietin valmiiks sellasen pelin, jossa suut laitettaan suppuun ja puhutaan vaan kanteleen kielillä. Mietittiin sille leikille nimmee ja isosisko-oppilas keksi tosi hyvän: "suu kiinni, kantele auki". Sen pelin jälkeen meniki juttu syvällisyyen puolelle, nimittäin alettiin miettiä sitä, että ainahan oikeestaan tämä samainen peli on musiikissa mukana! Vaikka sillonki jos soittaa tai laulaa yksinnään. Aina kertoo vaan jotaki juttua joko soiton tai laulun kielin. Tai sitte jos musisoi porukalla ni sekä jutellaan toisille muusikoille, että ylleisölle. Sitähän tässä ollaan opettelemassa.

No, omituinen päivä huipentu sitte soittajaisiin, jossa olin omituisen epäahistunu ja improsin omastaki mielestäni hyvin! Jesh, toivottavasti onnistuu näin perjantainaki laulututkinnossa. Riippuu täysin mielentilasta nääs.

Sitte vielä yritin nauhotella illan mittaan demonauhoja mun Viron vaihtarihakemukseen. Varmaan kaikki mun soittamiset viimesen kuukauen aikana on ollu joko jotaki tutkintohinkkausta tai sitte niissä on ollu olennaisena osana jokseenki epävirreinen 5-kielinen. Niillä on tosi tarkat kriteerit sille demolle, eikä tutkinto-ohjelmistot siis pahemmin käy. Aattelin myöski, ettei ne mua sinne kouluun halua, jos liian kummallista musaa soitan. Luulevat vielä hulluks tai vähintäänki omituiseks.

Vaikka tännään yks ihana sanoki, että tykkää mun kaikista kohista. Ja sitte yks toinen ihana lisäs vielä, että "paitsi Ullan käet on kyllä aika omituiset." Ja sitä mieltä ne tais  loppujen lopuks olla molemmat. Ehkä pääsen jo näillä eväin omituisten otusten kerhoon.

Yks konsan vaihtaripoika on ihan hullaantunu meiän kahjoihin juttuihin ja aikoo hakkee tänne ens vuonna kokonaan opiskelemmaan. "Kookoontuu, omituisten otusten kerho..."