Monessaki suhteessa. Siinä, että on jo ihan kesä muttei kuiteskaa vielä ihan. Ja siinä, että on jo koulu loppu, muttei kuiteskaa ihan. Ja, että ottaako nauhotuksissa ekan oton, jossa mokkailee ihan sikana, mutta asenne on kohallaan, vai sitte sen tokan, joka mennee sikapaljo paremmin, mut jopa liian keskittyneesti.  Ängri Titsien kohalla valitaan ylleensä se eka. Siellä virheet on vaan hyvä asia. Ja  kyllä meillä on hauskaa.  Halukkaat voi vappaasti ilmaista  halukkuutesa kuunnella tuotoksia halutessaan. 

Kävin tännään luovuttamassa verta pitkästä aikaa. On ollu ihan outoo tänä kevväänä, ku oon ollu sen verran kippeenä, että ihan piti ajatella millon voi mennä verta luovuttammaan! Ku pittää olla ollu luovuttaessa vähintään kaks viikkoo terveenä. Noh, nyt oon ollu jo ainaski kuukauen päivät ja hemoglobiiniki oli 138 eli aikas normaalitasolla. Oo miinus veri, mitä suonissani kulkee oli taas niin lopussa, että hurraa huutoja sain kuulla heti luovutuskortin tätille annetuani. Se on semmonen homma, että vaikken missään muussa asiassa tässä elämässä onnistuiskaa, niin ainaski mua joka kerta ylistettään verenluovutuksessa. Ja kaikki vaan sen takia, että omaan kaikille maailman ihmisille käypää verta. On  vähä niinku kuninkaallinen olo joka kerta sieltä lähtiessään. Se on vaan aina hankallaa jos oo miinus-merkkisille joskus tapahtuu jotaki, ku meiän verisuonet kelpuuttaa vaan sitä oo miinusta tai sitte kuollaan. Mun siskot on kummatki AB-miinus merkkisiä, ja niille siis kelpaa kaikki miinusveret. Ja mun isosisko aina julistaa, että se on parasta olla AB. Mutta mä oon kyllä oikein mielelläni O- ja autan muita.

Verenluovutuskeikasta sain vastapalkiokks mm. jätskiä ja hyttysmyrkkyä. Sellasta "Autan" -merkkistä. Siinä paketissa lukkee myös: "Luovuta potilaille, älä hyttysille." Hohhohhoo vaan. Olin innoissani, ku mulla ei vielä hyttysmyrkkyä ollukkaa. Eikä se ees haise kovin pahalle. Vähä vaan semmoselta liiman ja axen sekotukselta. Mutta ei kauheen vahvasti. Käykää kaikki hakemassa omanne lähimmältä verenluovutuspisteeltä, joita isoissa kaupungeissa on. www.veripalvelu.fi on enemmän tietoo.

Vaan siinäpä makkoillessani vihreellä luovutuspenkillä mietiskelin, että toi on vappaaehtostyötä ja silti siitä saa muutaki, ku hyvän mielen. Mutta mua se ihmetyttää, et miks ihmisten aina pittää saaha jotaki, ennenkö ne tekkee mittään? Harvat oikeesti noudata periaatetta "anna, niin paljon saat". Että ekaks voi vaan tehä jotaki ja sitte kahtoo mitä saa. Ylleensä saa vähintäänki hyvän mielen. Ja hyvä mieli on kyllä jo aika paljon.

Musta tuntuu, että nykyaikana ihminen tekkee niin harvoin hyvvää, että se siitä saatu hyvä mieli kestää vähä liianki pitkään. Jos aamulla pistää vaikka muutaman sentin johonki kerräykseen, niin sitte voi ihan samantien mennä shoppailemmaan vaatteita ja meikkejä. Ja illalla vielä bilettää baarissa, ku onhan sentään sillon aamulla uhrannu monta senttiä hyvvään tarkotukseen. Niinpä, vaan kuinkahan pieni osa sinne lippaaseen kilahtikkaa?

Ja sammaan aikaan lapset oppii koulussa uskonnontunnilla, että muinoin käytiin semmosta anekauppaa, että ihmiset sai ostaa synnit anteeks antamalla papeille rikkauksia. Ja, että se oli väärin. Ja, että onneks sitte tuli viksu poika Martti joka sano kaikille, että se on väärin ja kaiken lisäks ihan tyhmää. Ja, että onneks ennää ei oo niin. Pah, sanon vaan. Ei oo nykyään ihminen yhtään viksumpi, ku sillon muinoin, vaikka kännykkää onki oppinu käyttämmään. Tulispa nytki joku Martti Luther. Tai sitte pittää ite semmoseks hulikaaniks ruveta.

Luin aika vasta jostaki lehestä kans jonku kolumnin tästä nykypäivän anekauppameiningistä. Tuli hyvä mieli, että joku muuki oli näitä asioita miettiny, ku mä. Ainaski joku kirjailija Helsingistä. Mun mielestä ei oo väärin tehhä pienen pieniä juttuja maailman parantamiseks. Osallistua pikkusummilla kerräyksiin ja käyä sillon tällön luovuttamassa verta. Tai vaikka vaan pistää roskan roskikseen. Eikä oo väärin olla ilonen siitä, että on tehny jotaki pientä hyvvää maailman hyväks. Mutta se ei yhtään tarkota, että sitte sais tuhota maailmaa enemmän. Koko ajan on mentävä etteenpäin. Välillä voi pysähtyä paikoilleen, muttei saa koskaan mennä taaksepäin. Se on sitä elämän tasapainoilua.

Mä oon niin onnenpekka, ku mulla on semmonen äiti, joka kasvatti meistä sellasia ihmisiä, että hyvien tekojen tekeminen on tärkeintä elämässä ja sen kuuluu olla osa arkipäivää. Ja senki oon itestäni huomannu, että ku tekkee jonku yhen hyvän teon, nii se halu tehä lissää hyvvää vaan kasvaa!!!

Semmoset maailman tasapainoa taaksepäin vievät mua välillä vaan vituttaa. Ne on niitä mun elämän vittupäitä.