Oon taas Kisiksellä. Ilomantsista seilaisin suoraan Kokkolaan, jossa tein pikkusiskon kans pari katusoittokeikkaa ja järesteltiin kamoja, ku se muuttaa mun vanhaan huoneeseen. On siellä kyllä vieläki kaaos, muttei niin paha, ku oli. Nyt erotiikkahuone näyttää jo ihan vierashuoneelta, ku siellon sänky. Joita on siis taas yks uus. Mä tahtoisin joskus kokkeilla, et kuinka monta sinne oikeen mahtuis yöks. Varmaan ainaki 30. Se yks vessa olis vaan ongelma. Pitäs varmaan aikatauluttaa vessa-asiat.

Ilomantsin kanteleleirillä oli tosi kivvaa, mulla oli ihan älymukavia oppilaita siellä ja kaikki oli ahkeria ja tuli aina tunnille ajoissa! Suurin haaste opelle oli varmaanki lyhyessä ajassa oppia tuntemmaan oppilaansa niin, että ossais aavistaa minkälaisista veisuloista se tykkäis ja minkä tasonen matsku on sopivan haastavvaa, muttei liian vaikeeta. Mulla oli ohjattavanani myös kolome bändiä, yks varhaisnuorista koostuva 10-11-kielisbändi nimeltään "Ihanneoppilaat ja uninen ope", jouhikkoryhmä nimeltään "Jouhiaisen jauhikot" (huom. tähän nimmeen ei mulla ollu ossaa eikä arpaa), ja sitte vielä yks aikusten 10-11-kielisrymä, jota me kututtiin vaan "Pienkanteleryhmäks". Siellä leirillä oli paljo konsertteja, yks opettajien oma ja monta oppilaitten ommaa, sitte lopuks vähä arvokkaampi päätöskonsertti ja vikana ilta oli Hupi-ilta. Hupailuissa oli tosi hauskoja ohjelmanumeroita, mm. "helpotusta opetukseen", jossa aikuisoppilaat jako henkilökunnalle ideoita ens vuojen leiriä varten. Mä sain pullollisen Väinämöisen voimajuomaa. Se tuli siitä, ku meillä oli "Ihanneoppilaat ja uninen ope"-yhtyeen kans pariki shouta, johon sisälty open nukahtaminen jossakin kohtaa... Muut opet sai mm. kellon, jota voi siirtää vaan taaksepäin, ettei aika kulu tunnilla liian noppeesti, ohjeita aakkosten opiskeluun, ettei mee kappaleitten osat sekasin ja kuvitetut ohjeet kuinka soitetaan vipuja ja käännetään kieliä.

Mainittakoon (ylpeenä), että soitin myös Hupi-illassa jouhikolla tangon "Aavan meren tuolla puolen". Ja leirin vapaa-ajan ohjaajat tanssi ite askartelemineen partnereineen.

Kokkolassa käytiin (siis minä ja pikkusisko) myös ystävämme Pilvikirsikan valmistujaisissa. Oltiin niin myöhään, että sain lukkee iltasaun niitten tytöille. Ja sitte, ku tytöt halus kuulla noitasadun iltasatukirjasta, niin se oliki hirveen pelottava! Mä tietty huomasin sen jossaki vaiheessa, mutta aattelin, että kai siinä sitte lopuks päästään johonki ratkassuun. Mutta ei vaan päästy. Se oli siis loppuun asti pelottava ja sen jälkeen vielä enempi, ku mielikuvitus lähti lentoon! Siinä kuvailtiin mistä tunnistaa noidan, ja sanottiin, että jos sitten kohtaa sen niin pitää juosta lujjaa karkuun. Tyttöjen mieleen tuli oitis niin pelottavia aatoksia, että äitin piti tulla rauhottelemmaan. Siinä vaiheessa me vaan livettiin paikalta. Oli ihan epäonnistunu nukuttaminen, toivottavasti kumpikaan ei nähny mittään hirveitä painajaisia!!

Kuulolle siis kaikki satujen sepittelijät: Jos kirjoissanne on pelottavia satuja tahi kohtauksia, niin siihen oheen vois laittaa vaikka sellasen asteikon tyyliin; suorastaan tylsä / voisi olla vähän jännittävämpikin / iltasaduksi vielä aivan kelpo / aika jännittävä, mutta ainakin sankari selviää / älä lue ennen nukkumaan menoa / vähintäänkin karvat pystyyn nostattava / hirmuisen kauhistuttavan pelottava / älä edes aloita, tai et nuku kuukauteen. Mä aion ainaski tehä tommosen asteikon jokkaiseen kirjaani sitte, ku semmoseen hommaan ruppeen.

Nyt öllötän siis taas Kisiksellä ja öllötän varmasti Juhannuksenki yli. Kyllä mä koko ajan jotaki hommaa keksin. Ne ei lopu koskaan!!! Se olis kiva, jos ehtis vähä soittaaki.