Tää mun kesä vaan nyt on yhtä häsläystä. Aina se on ollu ennenki ja niin se on nytki. Sana loma tarkottaa mulle näköjään vaan hyvvää yritystä rentoutua.

Maanantaina tulin Islannista (jossa jo siellä istuttiin päivä linkussa ja sit lentskarissa). Sitteajelin junalla etelästä Kokkoon. Sitte ravasin kahtena päivänä Kaustiselle ja takas. Sitte tulin tännään Kisikselle ja ajeltiin melekeis samantien Vieremälle. Nyt tulin yöks Kisikselle. Huomenna aamulla takas Kokkoon. Ja seuraavana aamuna Kaustiselle. Ja siellä on festarit. Vähä pelottaa. Ei oo ollu aikaa oikeen valamistautua, henkisesti eikä fyysisestikkää.

Enempikkii voisin kertoo tuosta tämänpäiväsestä (tahi siis eilissäpäiväsestä, ku nyt on myöhä yö jo) matkasta Kokkolasta tänne Kiuruveelle. Tulin pummilla junassa. Ku hirveellä ryntäyksellä tavaraläjän keskellä pyörähin asemalle ja juna oli jo siellä ja vaa vika konnari roikku yhestä ovenkahvasta. Vaikka kello oli vasta varttia vaille ja kaks minnuuttia olis pitäny olla vielä aikaa lähtöön. Mutta se oli lähössä just sillon. Ryntäsin lähimmälle ovelle, minähän en myöhästy. Muistin kyl, ettei oo penninhyrrää kätteistä. Visa-elektrooni ei paljo junassa auta. Menin siis vessaan ja olin siellä niin kauan, että jollaki muullaki oli sinne asijaa. Ja sillä aikaa oli onneks konnari käyny. Sillon en vielä tosin tienny sitä. Aattelin, että jos konnari vielä tullee, niin tunnustan kaiken ja kysyn voinko vaikka tehä jotaki junalipun etteen. Tuskimpa oisin voinu. Syän hakkas rinnassa koko matkan ajan. Onneks ei tarvinnu olla siinä junassa, ku seuraavalle asemalle asti, Ylivieskaan. Nelkytkolmeminuuttia piinaa. Säästin silti kympin, ku se oli pendolino. Mut se juna lähti liian aikasin. Kaikki johtu siitä.

Ylivieskassa jätin painavimman kanteloni herran huomaan hetkeks ja ryntäsin aseman sisään, jossa kiltti täti sano, että ehin hyvin ostaa lipun raielinkkuun, jolla matka jatkuu savvoon. Se onki mukava peli se. Suhisee mukavasti ja oottaa aina hirmusentavaramäärän kans kulkiat. Ylleensä on aina sama hassu konnari, joka moikkaa ja tullee juttelemmaan jos raielinkku (siis kiskobussi joittenki kielellä) on tyhjä. Sillä on ihan kummalliset jutut. Mutta niinhän meillä kaikilla. 

Islannissa oli kallista, kivvaa, ihmeellista, karua, muinaista laavaa, islannin heppoja, lampaita, vuoria, sumua, tuulenpuuskia, liian vähän ulkoilua, laulelua, soittelua, kivoja konsertteja, paljo mielenkiintosia luentoja, kansantansseja sydämen kyllyydeksi, tiukkaa aikataulua, vähän unta, vähän unirytmisekoamista, vähän aurinkoo, vähän saetta. Paljon ihania ystäviä, uusia ja vanhoja. On jo ikävä, onneks nään osaa heistä taas pian. Kyllä sinne varmaan täytyy vielä uuestaanki joskus mennä ja ajan kanssa.

Nyt on jälellä ennää erittäin häiriintyny unirytmi.