Nonnii tännään oli eka kielipäivä ja kylläpä meniki koko kieli heti alakuusa solomulle. Varsinki kaikilla muilla, mä ja Esko nyt vielä jotenki kärryillä pystyttiin roikkummaan. Sen kans välkillä naureskeltiin ja oli ihanaa, ku se tunnusti, että senki piti ihan ponnistella... Niin munki. Loppuajasta en oikein jaksanu ennää ees kuunnella...

Mutta siis, meiän oikeet opet Kai ja Katrin on vielä tän viikon pitämässä myös toista kurssia, joten tännään meillä oli sijjainen ja huomenna alakaa myöhemmin. Tämänpäivänen sijjainen oli semmonen hassuista hassuin mummeli, jolta tulia asijaa, ku tykinsuusta ja muut oli ihan oikeesti vaan kauheen sekasin. Se opetti kaiken sekavasti, pomppi asioitten välillä kauheesti ja siirtyili ihan ihmeasioista toisiin. Ja välillä opetti meille joitaki semmosia sanoja, joita ei varmaan ikinä tarvita, mut unohti sitte opettaa ihan perusasioita. Alotettiin koko homma opettelemalla verbien taivuttuksia!!! Aika ihme meininki kyllä. Mun päivä kulu vieruskavereita autellessa siis.

Ja kaikkein ihmeellisin juttu siinä opessa oli se, että se ei osannu yhtään noudattaa aikatauluja, nimittäin sille oli kyllä annettu lapulla, että millon pitäs olla tauot. Mutta, ku olis ollu ekan tauon paikka, ni ei puhettakkaan mistään asian lopettamisesta. Sitte lopulta me Helenin kans jupistiin, että pitäs kyllä olla jo se tauko (oltiin siis siinä istuttu jo melekein kaks tuntia, että kyllä oli jo tauonhimonen oloki...) Noh, sitte varmaan vartin päästä se suostu päästämmään meiät tauolle. Samoin, ellei vielä pahemmin käyny myös seuraavan, ruokatauon kans. Taas Helen huomautti asiasta, että pitäs jo päästä syömään. Ja lopulta se ei millään meinannu päästää meitä pois koulusta. Kahto vaan mua ja Heleniä tooosi pahasti, ku yhtään yritettiin mittään merkkiä näyttää. Ei millään. Itekki opena sen ymmärtää, jos joskus on asia niin pahasti kesken, että on pakko vaan ottaa se viis minnuutia ekstraa. Oltas me se viis minnuuttia ymmärrettyki. Mutta tälläpä tätillä ei ollu aikomustakkaa lopettaa. Se alotti vielä loppumisajan jälkeenki ihan uuen asian. Ja me oltiin ihan tuskasen näkösiä. Ei se ollenkaa lukenu meiän ilmeitä. Anto vaan kauheenvaikeita tehtäviä läksyks. Ja koulu loppu puol tuntia myöhässä ja meiltä jäi päiväuniaika välliin.

Sitte illemmalla lähettiin vanhaan kaupunkiin, jossa meitä opasti yks tän koulun opiskelija. Se kerto kaikki tietonsa, ku ihan suoraan kirjan sivuilta. Muisti kaikki vuosiluvutki... Noh, kiivettiin myös Pyhän Nikolauksen kirkon torniin, ja oli muuten semmonen paikka ja semmoset kierreportaat, ettei olis ainaskaa isosisko sinne uskaltanu. Kyllä ossaa tais vähä huimataki sitte lopuks ylhäällä, yli kuuenkymmenen metrin korkeuessa. Mutta kylläpä sieltä näkyki koko Tallinna!

Sitte mentiin syömään ihanaan "pannukakku" paikkaan, jossa siis lettuja myytin suolasella ja makkeella täytteellä. Otin sellasen savukana-feta-letun, joka oli ihan sikkehyvvää! Ja jälkkäriks söin pelkkää suklaakastiketta Unkarilaisen Laslon lautaselta, ku sillä oli sitä jälellä vaikka kunka, eikä se ennää jaksanu... Se on semmonen Paparazzi se Laslo, pommittaa kaikkia kuvilla ja Helen meinaa jo ärsyyntyä siihen. Helenistä löytyy vaan koko ajan enemmän ihanampia puolia ja ollaan niin monessa asiassa samanlaisiaki! Mutta sille kerrottiin tännään, että sen Taideakatemian asuntola aukee pian ja saattaa olla, että Helenin täytyy sit muuttaa sinne. Mä sanoin, että ei se saa nyt lähtee, ku mä oon jo alkanu tykätä siitä niin paljo. Sitäpaitsi sitte olisin ainoo tyttö täällä. Mut sehän mun kohtalo onki jo ollu tässä kouluelämässä jonkin aikaa, olla ainoo tyttö.

Tänne meiän asuntollaan tuli vielä kaks uutta asukkia; Ethienne Ranskasta ja Richard Brasiliasta. Ethienne puhhuu ihan kaikista huonointa enklanttia ja siks sen kans on tosi vaikeeta kommunikoia. Vaikuttaa ihan kivalta, mutta tuskimpa mittään sielunveljiä ollaan. Richardin paras puoli on ehottomsti se, että se ei polta!!! Nimittäin kaikki muut täällä polttaa, jopa Helen. Tosin se ja Davide ei onneks polta paljoo. Aina polttaa enemmän ja Jacobo niin sikana, että se ei kyllä kauaa elä. Mutta varmaan höpäjän noista uusista kämppiksistä enemmän, jahka niihin tutustun.

Mun ei nyt pitäny kirjottaa mittään pitkää viestiä, mut pakko ehkä kirjottaa tosta Jacobosta vähäsen vielä. Eilen, ku esiteltiin ihtejämme, niin kaikki halus tietää miks ihmeessä me ollaan Virroon haluttu. Noh, mä selitin aina vaan, että on samanlaisia soittimia ja musaa ym. Mutta Jacobo sano vaan suoraan, että naisia metästämmään. Oli kuulemma kuullu, että Virossa on kaikkein näteimmät eukot. Eikä kauaa menny aikaa hukkaan, nimittäin sinä iltana oltiin Alottajaispäivällisellä ja sinne tuli kaks barbieta täältä "meiän" koulusta. Angelika oli ihan Barbieista barbiein ja Kristiina semmonen, jolla oli ees aivot päässä, vaikkei ehkä niitä mitenkää maailman tehokkaimmin käyttänykkää. Noh, siinäpä Jacobo onnesta säihkyen lähti siis Angelikan kans iltaa viettämmään. Kyllä ne meiän muitten kans vähä aikaa istuskeli, mut sitte menivät omille teilleen. Me tultiin ihan hiljaa kottiin, ku ei tiietty, että oliko ne jo tullu sinne. Ainalla, joka on siis Jacobon huonekaveri oli tietty kovin paikka aivata huoneen ovi... Mut se oli tyhjä ja Jacobo oli tullu kottiin sitte vasta neljän jälkeen yöllä. Tännään sitä ei oo näkyny oikein koulun jälkeen ollenkaa.

Helen sano mulle, ettei yhtään arvosta sen Angelikan toimia ja mä olin onnellinen, ku oltiin taas niin sammaa mieltä. Mua pelotti jopa jutella Angelikan kans. En tiiä mitä semmosiin barbiejuttuihin pitäs vastata. Se olis halunnu tietää minkälaisista pojista tykkään. Emmä tiiä itekkään. Kaikistahan mä tykkään ylleensä, jos ne nyt ei ihan tyhmiä oo. Myös Laslo tunnusti mulle tännään, että se Angelika oli yrittäny iskee eilen myös sitä ja se ei ollu tienny, että miten päin pitäs olla... Se on myös ihana se Laslo, vaikka onki teekkari. Niinkus niin monet muutki täällä on ihania!

Päätettiin mennä huomenna kympiltä Daviden kans uimaan merreen. Tossa ihan lähellä on se ranta, jossa jo tiistaina käytiinki. Davide on semmonen hirmusen söpö ja nörttimäinen, luulisin että meistä täällä asuvista nuorin. On opiskellu vasta vuojen yliopistossa, venäjä pääaineena. Ainaki Helen kohtellee sitä ihan pikkuvelimäisesti, niin varmaan jo mäki. Kyllä sitä vaan näienki tyyppien kans äkkiä perheytyy. Helen tunnusti olevasa kakskytviis ja sillä on välillä ihan mummo-olo. Taian itekki olla vähintäänki keski-ikiä täällä, ehkä jo vähä sitä vanhempaa puoliskoo. Mutta aika samanikäsiä ehkä kuitenki ollaan.

Nyt nukkummaan, huomenna taas raporttia kehiin. Tosin aion huomenna myös reenailla, ku en tännään ehtiny.