Tilanneraportin voi onneks alottaa sanomalla, että hyvin mennee! Löysin kaupan eilen ja ravintolan ja ruokaa. Nuo kämppispojat neuvo sinne niin, että meet vaan metän läpi ja sitte vielä toisenki metän läpi ja sitte oot perillä, ku tullee vasemmalle semmonen vaalee talo. Ja löysinpä sen ihan heleposti. En seuraamalla teitä vaan pikkupikkupolokuja metän läpi. Kyllä maalla on mukavata.

Sen kappakeskuken nimi oli Pirita ja sen sisällä oleva ravinteliki oli Pirita. Sitte käveleskelin hetken ja löysin eka Piritan luostarin, sitte Piritan vapaa-ajan keskuksen. Tästä viisaana päättelin; oon siis alueella nimeltä Pirita. Ihan kiva paikka, kaukana keskustasta, mut paljo on tota mehtää. Ja kulkukissoja. Ne seurailee mua ja naukuu nälissään. En tiiä voisko niille ostaa ruokaa. Sitte pitäs voia luottaa siihen, että täällä olis jatkossaki niille joku ruokkija. Mut ehkä vois olla sitte, ku paikan varsinaiset opiskelijat tullee takas.

Tän koulun nimi on in inglish Estonian Public service academy. Täällä siis käy koulunsa kaikki Viron polliisit, palomiehet, verovirkailijat, vanginvartijat ja tullimiehet. Tännään nähtiin semmonen opiskelijoitten tekemä koulun esittelyvilimi, missä polliisit puhalteli savua pyssyjensä käristä, juoksenteli raitapukusten rosvojen perässä ja palomiehet paisto makkarraa yhen talon raunioilla.

Sitte käytiin meren rannalla kahlaamassa. En tajunnu ottaa uikkaria sillon mukkaan, siellä olis voinu uiakki. Mutta italialainen kämppikseni Davida (eilen taisin kirjottaa nimen jotenki Navidi) voivotteli kans, että pääsispä uimaan ja myöskin Saksasta kotosin oleva, Norjassa opiskeleva Katherine. Päätettiin, että ainaski myö kolomestaan lähetään uimaan tässä lähipäivinä, jos ei muut innostu. Mut oon aika varma, että ainaski Unkarilaiset Gabrielle ja Lazlo lähtee kans, niitä ei meinannu saaha sieltä kahlaamasta millään pois.

Näistä tyypeistä voisin kirjottaa vaikka kuinka paljo. Nyt sanon vaan, että yhtään vittupäätä ei oo vielä tullu vastaan, ja kaikki joitten kans oon ehtiny juttelemmaan vaikuttaa tosi kivoilta! Sen toisen Italialainen poika (jonka nimmee en vielä eilen muistanu) on Jacob. Istuskeltiin eilen kaikki tän solun tyypit tuolla pihalla ja juteltiin. Paitsi, että ne oli kaikki muut tullu jo viikonloppuna ja sikspä ne vaan halus kuulla mun juttuja koko ajan. Musta tuntu ouolta olla koko ajan äänessä ja välistä opemaisesti pakotin neki puhumaan. Sitte ne vaan vastas mahollisimman lyhyesti ja taas mun piti puhua. No, onneks Helen kans piti vähä puoliaan.

Nyt Helenistä, se on siis mun huonekaveri. Ja se on ihana! Sveitsiläinen, ei tsekkiläinen, niinku mulle eka kerrottiin. Se on semmonen nauravainen ja huumorintajunen, ja sen kans on heleppo olla. Tuntuu, etä ollaan suht. samoilla aaltopittuuksilla. Pystyy nukkummaan vaikka olis valot päällä ja meteliä. (Tuli viimeyönä testattua, ku mä vielä luin kirjaa ja Sirkat piti semmosta konserttia ikkunan takana, että!) Se on täks syksyks menossa opiskelemmaan Viron taideakatemiaan. En ihan tajunnu mikä sen pääaine olikaan, ilimeisesti jotaki erikoistekniikkahommia, ku se sano, että käsittellee tosi erilaisia materiaaleja, esim. metalleja. Mutta täällä se kuulemma saapi tehä vähä kaikenlaista, ku tuolla taideakatemiassa ei oo niin tarkkoja linjarajauksia, vaan kaikki saa kuulemma tehhä vähä mitä tahtovat.

Yks parhaista jutuista Helenissä on varmaan myös se, että silläki on mäkki ja vieläpä kalliimpi, ku mulla, eli jos meiän huoneeseen murtau'uttaan ja sieltä jotaki pöllittään, ni kyllä ne ekana ton Helenin mäkin vie, jota se vielä säilyttää pöyällä näkyvissä.

Selevis tännään myös se, että oon aika onnekas, ku asun täällä kampuksella, koska suurin osa muista assuu joko keskustassa tai sitte jo omien tulevien koulujensa asuntoloissa. Mm. teknillinen korkeekoulu on ihan toisella puolella Tallinnaa ja ne tyypit sieltä oli reissannu puoltoista tuntia aamulla päästäkseen tänne! Käsittämätöntä. Ja yhet ei ees meinannu löytää tänne, en kyllä ihmettele, tää on ihan korvessa ja rakennukset matalia ja huomaamattomia. Helenin kans naureskeltiin, että varmaan siks, että ne polliisit ja palomiehet voi opetella juoksentelemaan niitten katoilla ja kiipeilemmään kaikkialle. Mutta siis ainaskaa tällä hetkellä täällä ei asu muita, ku mä, Helen, Jacob, Aina ja Davida. Me onnekkaat siis.  En kyllä tajua miksei esim. muut Tartoon lähtevät (paitsi siis Davida, Aina ja Jacob) asu täällä kans.

Nyt ollaan pian lähössä kaupunkiin jonnekki tervetuliaisillalliselle. Oikein hyvä homma, sano Helen äsken, ku sillä on jo näläkä. Ja se äsken syötti mullekki jotaki "pikkumustekalan" lihhaa... Muistaakseni grab meet in inglish, jos joku viittii niin selevittäkkää mitä mä söin. Se hais ouolta, mutta kyllä sitä söi. Helenille se on herkkua.

Tilanneraportointi jatkukkoon huomenna.