Tervettulloo lukemaan uuistunutta vaihtariblogia. Tännään alko nimittäin mun vaihtarivuosi. Virossa ollaan. Tallinnassa. Huomenna alakaa kielikurssi. Kympiltä. Siinä isossa rakennuksessa. Helen kuulemma varmasti tietää. Se on mun tsekkiläinen kämppis, joka on menossa Viron taideakatemiaan. Ne oli aatellu laittaa meiät taiteilijasielut sammaan huoneeseen. Mutta en oo nähny sitä vielä, se on varmaan tuolla kylillä.

Muita kämppiksiä tässä samassa solussa (mut viereisessä huoneessa) on Italialainen poika, jonka nimmee en muista ja Aina Saksasta. Sitte meiän kans sammaa vessaa ja "keittiötä" (sis. mikron ja jääkaapin) käyttää myöskin Italialainen Novida (ei hajuakkaan miten se kirjotettaan). Se on tähän asti puhunu mulle eniten ja selosti myös missä kauppa on (ja loppujen lopuks lupas kohta lähtee näyttämmään, ku en tajunnu).

Tää asuntola on ulkoo sen näkönen, että kohta romahtaa, mutta tää huone on ihan siisti. Pieni kylläki. En tajua, miten joku pystyis tässä pikkukomerossa kyyristelemään jonku toisen kans kokonaisen lukuvuojen!!! Ei täällä oo ees kahta pöytää, yks vaan ja yks kaappi myös vaan. Ne käyttää varmaan aina samoja vatteita, ku ei tänne voi kantaa kovin hirveesti mittään.

Tullessa tänne mua oli satamassa vastassa semmonen Kadi-tyttö, joka toi mut tänne. Tampereen yliopistossa historiaa (ja kaikkee mahollista sivuaineina) lukeva, sanotaan vaikka notta jäsen Ee tuli samalla paatilla. Se vaikutti kyl ihan kivalta poijjaalta. Jostaki syystä se meni keskustaan yöks. Se Kadi sitte vaan anto mulle avvaimet kätteen ja jätti mut tänne. Aika korvessa ollaan. Aattelin heti, että mitä hittoo, mulla ei oo ees ruokaa ennää jälellä ja täällä yksin kaukana kaupoista. Aattelin, että noh eka tarkistan, et soittimet on matkan jäliltä ookoo ja sit katon toimiiks netti ja sitte lähen. Mutta jo soittimia tarkistellessa tuli nuo pojat. Heti loppu yksinäisyys, ku seinään. Vaikka nyt täällä yksin konetta naputtelenki. Netti toimii ja kaikki kuuskytviis kieltä, jotka roudasin on kunnossa. Kauno-Kullervon laukku vaan on aika mäsä, mä en tajua kuinka joku kotelo voi vuodessa huolellisesta ylläpidosta huolimatta mennä mäsäks. Huono laukku, onneks on sentään ite kantele hyvä.

Oon tännää heränny viien jäläkeen ja kymppiä yli kuus lähettiin kottoo. Siitä linkulla Iisalameen ja sieltä junalla Heltsinkkiin ja sitte paatin kyytiin. Olin niin säälittävännäkönen kantamuksineni, että sain heti apuva. Kilttejä ihmisiä. Isosisko ja sen poikakaveri autto mua alusta satamaan asti. Siellä laivassa oli myös yks meiän koululainen, poika jolla oli mukana poikakaveri!!! Ihanaa, että se on löytäny oman kullan! Se on niin ujo poika, ettei se ees uskaltanu mua moikata siellä...

Noh, huomenna jatkuu, nyt meen metästämmään ruokaa, ennenkö tullee ihan mahoton näläkä!