Tännään en aio kirjottaa pitkään. Siks otsikoin tän noin. Kauhistuin, ku näin eilisen kirjotukseni blogissa. Mikä maratooni. Enkä ees kirjottanu Tartosta tai Viljandista mittään. Enkä kyllä kirjota nytkää, ku en jaksa. Siellä ne oli paikoillaan. Ehkä joskus.

Koulupäivä oli lyhyempi, ku yllensä. Meillä olis ollu joku luento iltapäivällä Viron korkeakoulutuksesta, mutta mä kysyin Anastassialta, josko voisin karata reenaamaan ja se anto luvan. Se sano, että ei saa kertoo vaan kellekkää, ku muuten kaikki muutki karkaa sieltä. Luennon jälkeen, eka Helen tuli koputtelemmaan huolestuneena mun ovelle, ja kyselemään, että missä oon. Sitte unkarilainen Laszlo. Sitte vuorotellen kaikki mun viis kämppispoikaa. Jaahas. Mun piti sitte pittää niille yhen piisin pitunen konsertti siinä.

Se health run-tapahtuma oli tosi kiva. Suurin osa lähti juoksemmaan ja meille pistettiin semmoset mikrosirut nilkkaan, jotka sitte mittas ajan. Ja sieltä sai lainaan huippuluokan juoksukenkiä. Mä sain harmaat Niket. Piti kiertää kaks kierrosta lammen ympäri. Yhteensä matkaa oli 2200m. Mulla meni jotaki 15 min, ku hittaasti hölkkäilin. Tavotteena vaan, että juoksen koko matkan ja niin tein.

Kaikkien yllätyksesks, paras meistä kielikurssilaisista oli unkarilainen Peeter, joka suunnistusta harrastaa. Katherine hävis sille vaan kyllä viis sekunttia. Ne pinko tuon matkan jossaki kaheksassa minnuutissa. Muitten tulokset oli sitte siitä meiän välistä, mä olin nimittäin rauhan asenteellani kaikista hittain. Tai siis voitin toisesta päästä laskettuna.

Moni oli myös pistäny päälle kivoja pukuja juoksuun. Oli lehmä, susi, seepra, krokotiili, keijuja, prinsessoita ja kyllä vaikka sun mitä. Kaikkein paras mun mielestä, oli, ku yks pankki oli kiinnittäny panderolliinsa sateenvarjot, ja sitte ne ihmiset juoksi niin, että piti kiinni niistä satteenvarjoista. Se oli totista yhteispeliä se, ne hölkkäs ihan hiljakseltaan, että kaikki pysy mukana. Musta oli ihanaa katella moista yhteispeliä!


Lopuks, ku kaikki meistä kielikurssilaisista oli saanu juosta vielä niin monta ylimäärästä kierrosta, ku halus, niin meille annettiin kaulaan suklaamitalit ja tosi hyviä semmosia juustopalloja.  Ja otettiin kuvia.

Mää lähin sieltä tapahtumasta vaan tänne kämpille. Muut meni joko tekemään ruokaa tahi paariin. Mulla on ruokaa täällä ja soittimet ja tää Bethi. Ja mehtä vieressä ja rauha. Muuta en nytte tarvihekkaa.