Aion viettää tännään löysää päivää. Nukuin oikein sikamyöhään. Ajatuksella kaikki univelat pois kautta aikojen. Nyt oon sitte tässä tietsikan ääressä öllötelly erinäisiä turhuuksia sen jälkeen.

On kyllä vielä suunnitelmissa kirjottaa yks juttu ja alottaa toinen kirjotustehtävä. Ja vähä siivota huonetta ja pestä pyykkiä ja tehhä ruokaa. Ja käyä pitkällä kävelyllä ja koululla soittelemassa. Jaahas, onkohan sitä löysyyttä sittekkää tarpeeks? Nop, en kuiteskaa kaikkee tota ennää ees ehi, ku nukuin jo niin myöhään.

Eilen mulla oli ekkaa kertaa vieraita. Kielikurssin aikanen kämppikseni Richard tuli Tartosta käymään tyttökaverinsa Pian ja kahen muun kans. Käppäilin niitten kans tuolla kylillä, käytiin kiikkumassa kyläkiikussa, linnanraunioilla ja naiivin taiteen keskuksessa (jossa en ollu vielä itekkää ehtiny käymään, mutta se oli kiva ja siellä oli myös jonkun taiteilijan ite keksimiä soittimia ja niitä sai kokkeilla!!). Käytiin myös pitsalla ja kakkukahveella. Sitte näytin niille mun koulun ja soitin niille vähä ja sitte toin ne tänne mun ullakkokamariin ja juotin tätin tekemää punaherukkamehua. Olivat siitä kovin otettuja.

Illalla oli taas kansanmusakeskuksella konsertti. Lauteilla semmonen bändi, ku Paabel www.myspace.com/paabel ja sitte sen jälkeen yks haitaristi poika meiän koulusta nimeltään Kulno ja sen kans Dj Harlet (joka on semmonen nuori poika ja töissä kansanmusakeskuksella ja harrastuksenaan tommosta dj-hommaa tekkee, mut on siinä sika hyvä!). Eli suomeks sanottuna etnodisko. Niitä on Viljandissa harva se päivä. Oon ihan innostunu moisesta. Ku on kerranki hyvvää mussaa, jota saa vappaasti tanssia!!! Jos sitä mun hullunraivolla esitettyä hyppimistä voi tanssimiseks sannoo. Noi mun vieraat ei yhtään innostunu semmosesta hyppimisestä, mut onneks siellä oli muita tuttuja, Simone tietty oli tanssimassa kans ja sitte pari tyyppiä koululta. Törmäsin myös ite tapahtuman järestäjjään, tyttöön joka opiskellee vikkaa vuotta culture managementtia akateemiassa. Lupasin sille kiikuttaa Hyvä trion levyn, jos vaikka innostuis... Sytykeläisille lupasin järkätä keikkaa vasta kesäks.

Nop, taisivat onneks tykätä vieraaniki konsertista, ainaki Hollantilainen Sjoerd (en oo varma onks toi nimi oikein...) Se olis halunnu ostaa levyn, mut ei ne ollu viel tehny lättyä. Noh, kummiski se oli ollu fanina niin uskottava, että lipunmyyjätäti oli antanu sille bändin puhaltajan Sandran puh. numeron ja sähköpostiosotteen.  Ja niin oli Sjoerd onnellinen. Ja me kiusattiin sitä koko loppuilta. Sandra opiskellee myös mun koulussa, mut on vaihossa Tukholmassa. En tiiä onks se ihan vuojen loppuun. Nyt ainaski. Mutta tunnen sen jotenki jo Tukholman nordtrad-ajoista. Ja onhan se, sikahyvä säkkipillisti ja nättiki vielä.

Oon laitellu tänne mun huoneeseen jo vähä seinillekki jotaki, ettei olis niin tylsännäköstä. Tavarat alakaa myös suunnilleen löytää paikoillesa. Osa vielä uutta kotia ihmettellee. Mä kävin perjantaina vaikka kuinka monessa krääsäkaupassa ja ostin krääsää. Yritin ehtiä henkareita. En löytäny. Ostin kaikkee mahollista muuta. Kirkkaan-neon-huomio-oranssit housut kirpparilta, teesiivilän, mukin, säilytysrasioita, muovailuvahhaa, lentsikkalusikan. Lopulta, repun ja kahen kassin kera menin tiimariin. Siellä niitä henkareita sitte oli. Ostin kerralla kuus.

Laitan kuvia, jahka jaksan niitä tällä Bethilläni taiteilla. Kameraa mulla ei eelleenkää oo. Tosin sain jo kielikurssilta n. 1500 muitten ottammaa kuvvaa, mutta en oo vielä selvinny niitä ees kahtommaan...

Koulu alakaa nyt sitte ihan toen teolla huomenissa. Tai noh, eipä mulla taia just huomenna olla muuta, ku kamarikuoro. Lupasin siihenki nyt mennä. Jos pääsis vaikka joskus jonnekki keikalle, Virroo kiertämmään. Nop, tiistaina on kuiteski jo aika täys päivä. Enkä mä vielä tiiä mittään laulu ja puhallintuntien ajankohista. Eka kanneltunti on ens la. Se ope kulukee jostaki kaukaa. Meitä kantelisteja on täällä vaan kolome, mun lisäks yks Rainer ja sit mystinen Birgitta, josta en yhtään tiiä, että kuka se on.

Tuo Rainer on aika hassu tyyppi. Se sano mulle, että saas nyt nähä kuinka paljo se tänä vuonna taas soittellee. Se opiskellee myös musiikkiteknologiaa ja on mm. miksaajana aina tuolla kansanmusakeskuksella. Ja sit se on myös jazzklubilla. Eli töitä riittää. Sen pitäs kuiteski olla myös mun kans samassa bändissä. Ja sit siinä on myös eräille tuttu kikkaratukkanen kitaristi-Jalmar. Muista jäsenistä en vielä tiiä. Kaks tältä kysseiseltä kolomosvuosikurssilta on vaihossa, viulisti Karoliina ja jo aiemmin mainihtemani Sandra. Toi pändiki on viikonloppusin, Alakotilan Timppa käy Suomesta opettamassa. Siihen liittyy myös niin tiiviisti kuulemma sovituskurssi, että mun oli pakko ottaa seki, vaikka just viime vuonna Kokkolassa kävin ihan vastaavan. Nop, ei se mua haittaa. Saanpahan enemmän opetusta. Me varmaan sitte siellä pändissä soitellaan niitä tekemiämme sovituksia.

Mun pitäs vielä keksiä jotaki kursseja tälle syksylle, ettei tulis kelan kans onkkelmia. Liikaa en taho missään nimessä ottaa. Jo pelekästään noi teoria aineet mistä on ollu tunteja (Viron kansanmussikki ja Orff-pedagogiikka) tullee teettämmään mulle paljo enempi työtä, ku muille, ku mun pittää ekanaki yrittää ymmärtää tunneilla open selostukset (tällä hetkellä ymmärrän varmaan n. puolet, eli jouvun omalla ajalla lukemaan kirjasta enklanniks loput, jos semmosia kirjoja ylipäätään löytyy...) ja sitte kirjottamaan kaikki esseet sun muut enklanniks. Loppukokkeitaki nää harrastaa enemmän, ku Kokkolan opet, joten semmosistaki olis joulun alla seleviy'yttävä...

Noh, en ees muista noita Suomen kelan vaatimia pistemääriä ulukoo, pittää varmaan joltai kysellä. Jos joku muistaa, nii pistäkkää kommenttia. Näillä ei oo, ku yks sivusoitin, joka mullon automaattisesti puhaltimet, ku se mulla on nyt Kokkolassaki. Ja, ku kysyin, että saanko laulutuntejaki, niin heti antoivat. Mutta tällä hetkellä ne pisteet ei mee mihinkään mun opintoihin, jotan ihan vaan kaupan päälle ilimeisesti... Nop, se lauluope on nuori ja kans täältä valamistunu, ja oli kuulemma innoissaan ottamassa mut oppilaakseen. 

Tuolla mun koulussa on ihan semmonen hassu "puhaltimet kunniaan" tilanne. Varmaan noin puolet kamuista on pääainepuhaltajia. Poikkihuilisteja, nokkahuilisteja, säkkipillistejä (sanotaankohan noin?)... Kakkosluokan vuosikurssiyhtye kertoo tilanteesta paljon: kaks poikkihuilistia, yks nokkahuilisti/säkkipillisti, yks saksofonisti/säkkipillisti, kaks viulua. Niillä olis oikeesti vielä yks poikkihuilisti, mut se pittää välivuotta. En muista oliks siinä vielä muita. Mutta toinen läsnäolevista poikkihuilisteista on sokkee ja sillä on semmonen avustuskoira. Ja se Maarja just perjantaina ääneen mietti, että minkäköhänlaiset korvasuojukset sen pittää Iirikselle (joka on se koira) hommatakkaa, ku lähtee varmaan aikamoinen tööttäys tuosta sakista...

Soitintilanteesta oon huomannu myös sen kummallisen seikan, että: Säkkipilli on pyhä. Säkkipillistit on kaiken yläpuolella. Ne, jotka ei ees sivuaineena säkkipilliä puhaltele on outoja ja eikä tiiä oikeesti mittään virolaisesta kamusta. Jameissa säkkipillistit määrää. Niistä lähtee kovin mökä, joka on yksinkertasesti voittamaton, jos niitä on monta. Tämän aatteen yks vahva kannattaja taitaa olla mun tuleva puhallinope Johan, jonka tapasin ekan kerran alasti saunassa. Tai ite asiassa näin sen kyllä jo sillon helmikuussa, ku oltiin Ht:n kans käymässä. Noh, mutta "mitäköhän me nyt noillaki tunneilla sitte soitellaan?" Mä tahtoisin myös soittaa munniharppua, mut katellaan nyt sitte kuunnellaanko tässä mun kantaa.

Nop, nyt lopetan höpöttelyn, että saan ees osan päivän hommista tehtyä.