Nyt nimittäin viimeistäänki tiiän, mihin kaikki mun erasmusrahat humahtaa. Niin, että en ees huomaa. Vauhtiviivat tullee ainoostaan näkymään. Jos tarkalla silimällä kahtoo.

Kävin nimittäin tännään Viljandin käsityökeskuksen myymälässä. Rakastuin oitis. Lähes kaiken sieltä oisin voinu ostaa. Rahhaa oli mukana ehkä viien euron verran. Oikee aika mennä sinne siis. Etten osta kaikkee heti.

Tässä muutamia juttuja jotka jäi mieleen. Ekanaki, yks kansallispuvun hame, joka siis oli myynnissä iliman muita pukkuun kuuluvia hepeneitä, ja joka oli superhyperalenuksessa. Semmonen oikein värikäs ja raiallinen. Päävärinä sininen, mutta kyllä vaan löyty kaikki muutki tikkurilan kartalta. Laskeskelin, että Suomen rahassa makso alle 40€!!!!!! Mun on ehkä vaan pakkopakkopakko mennä takas ja sovittaa, ja jos se soppii nii pakkopakkopakko saaha.

Virolaisia supikkaitaita. Oli sopivan kokosia. Ne on niin arkaaisen yksinkertasen näkösiä. Näyttää tosi kansanomaselta. Isosiskollaki on tämmöset tossukat. Varmaan pakko saaha munki jossaki vaiheessa. Saa nähä kauanko seleviän iliman.

Keltanen pellavatuninka, johon oli ommeltu pitsiä. Ihana! Ja muutki pellavavaatteet mitä siellä oli. Yks vihree paita, johon oli kirjailtu muinaisia kuvioita... Huoh vaan. Ei onneks tainnu olla ihan sopivaa noissa keltasissa tunikoissa.

Mattoja siellä oli vaikka kuinka. Ja vaikutti ihan kohtuuhinnoissa olevan semmoset suht. pienet. Varmaan haen pian jo yhen tänne kamariin, että näyttäis ees vähä koilta. Isosisko ehotti, että kävisin ite kutomassa. Olishan se. Mutta mistä hitosta kutteet? Ja millon? Onhan noita meiän pääkoulullaki kangaspuita yks luokallinen. Mut ei mulla nyt vaan taia aika antaa myöten, ku on kaikki viikonloputki koulua.

Villasukkia en tarttis, ku otin niin monet mukkaan. Mutta niitä siellä oli niin mahottoman ihanan värisiä, että varmaan on pakko ainaski yhet ostaa. Niinkus essiintymisvaatteeks.

Sama juttu lapasten kans. Paitsi, että pittää keksiä joku muu veruke, ku toi essiintyminen. Hitsiläinen.

Kauha. Jonku ite puusta vuolema. Varmaan ainut näistä asioista, jonka ihan ihan oikeesti tartten. Mut nyt tuhlasin ne viis eurooni yhen kaverin lahjaan.

Hassut ripustettavat kala-otukset, joita joku oli neulonu värikkäistä langoista. Olis kiva koriste tänne, eikä ne ollu kalliita olleskaa.

Seuraavan kerran menen tuonne kauppaan siis kottikärryjen ja ison seteliarkun kans. Ja sitte kirjottelen kevväällä erasmusraporttin vaan, että joojoo, opiskeluun käytin rahat joo niinkus lupasin.

Nop, ihan oikeesti halusin vaan tietää, että oonko ihan hullu, jos käyn ton hammeen ostamassa. Mua melekein hävettää ostaa sitä noin halavalla. Ku on joku tehny kovasti töitä kutomalla sen kankaan. Jos se nyt soppii. Olis tosi lämmin ainaski talavellaki. Ja sopis sekä arkeen, että juhlaan. Jotta mitteepä ootte mieltä?

Pikasesti muut jutut: Tännään oli mahtava laulutunti, leikittiin mm. oopperan kummituksia. Ja kävi ilmi, että mun lauluopella on musta suuret luulot. Mikäs siinä. Opin elämäni ekan kiikkulaulun ja se oli kivvaa!!

Eilen oli ihmeellinen munniharpputunti, sitte vielä ihmeellisempi soinnutustunti. Outoja on opet. Sen jälkeen sain vihdoin kirjotettua sen esseen virolaisen kansanmusan kurssille ja sitte ryntäsin konserttiin. Maailmanmusaa. Täällä on häröilly ne tyypit eripuolilta maailmaa siitä lauantain workshopista asti. Ja oli muuten paras konsertti piiiitkään aikaan. Ne oli reilussa päivässä sen kasannu kuulemma. Varmaan vois sannoo, että parhaita konserttielämyksiä ikinä! Sen huomaa siitä, ettei huomaa, ku jalat ja pylly puutuu, ku on niin innoissaan ja keskittyy täysillä kuuntelluun. Olin sopivassa mielentilassa, ku olin saanu sen esseen just pois käsistä. Ja ne tyypit riehu siellä lavalla, ku viimestä päivää. Impro oli isossa osassa ja kommunikointi pelas.

Sit siirryttiin joka tiistaiselle jazzklubille, jossa soitti yks aika laimee bändi meiän koulusta. Mut sen jälkeen ne tyypit maailmalta alko taas riehua. Jamikyntenä näytti ainaski yks sveitsiläinen perkussionisti/laulaja/tanssija Juri. Samalla se oli varmaan maailman söpöin poika ikinä. Enkä mä ollu läheskää ainoo, joka oli sitä mieltä. Havaitsin kuolan valuvan suurinpiirtein joka toisen tyttären suupielestä. Ja sepäs on tulossa Heltsinkkiin nyt päiväks päiväks. En kylläkkää kysyny, jotta mitä se siellä tekkee. 

Ja istumalla sattumalta koulukaverini Rainerin pöytään tutustuin samalla kolmeen EVS-vappaaehtoistyöläiseen Viljandissa! Ja aikasemmassa konsertissa tutustuin myös yhteen suomalaiseen tyttöön, joka opiskellee täällä tanssipedagogiaa! Mut sen mulle esitteli toinen vaihtari Simone (joka siis myös opiskellee tanssia). Ja se oli kyllä ottanu ihan asiakseen ton meiän esittelyn. Että se ei ollu sattumaa.

Huomenna tiiossa arvostetun säveltäjän ja regilaulujen, eli runolaulujen tutkijan Veljo Tormiksen luento ja ennen sitä viron kansanmusaa. Ja illalla Rainerin ja Jalmarin tuparit. Niihin liittyen Jalmar selosti mulle tännään missä ne assuu. Mä oon monta kertaa kävelly sen talon ohi ja joka ikinen kerta miettiny, että kukahan voi oikeesti asua noin rumassa talossa. Se on niin mittäänsanomaton laatikko, ku vaan voi olla. Ja hirmu pienet on sen ikkunat. Jaahas. No huomenna pääsen käymään sen Viljandin rumimman talon sisällä sitte.