Ekaks Tallinnaan. Siellä nään juna-asemalla ihmisiä, kavereita ja sellasia. Monelle oon sanonu, en tiiä ketä tullee vastaan. Varmaan jutellaan ja mennään Manonin ja Louisin luo, että voin opettaa Manonin neulommaan. Mä lupasin sille, et opetan. Se lupas ostaa kakkua. Helen pyysi myös mukkaasa kulttuuriklubille illalla, saas nähä. Mennään viilispohjalta. En ees tiiä kenen luokse meen nukkummaan, moni on tarjonnu yöpaikkaa. On niin paljon maailmassa ja mun elämässä, ihania ihmisiä!
Allulle pallulle pitäs kirjottaa hyppynaruleikeistä matskua sen koulutyöhön. En oo unohtanu, mä kirjottelen sen juttuni vielä! Ehkä huomenna junassa.
La tuun Suomeen. Viimeks olin siellä Elokuun puolella. Ja nyt on hypätty jo Syyskuun ja Lokakuun yli. Ekkaa kertaa oon ollu näin kauan poissa Suomesta. Se ehkä on tässä vaihtoelossa ihan olennaista. Suomen kamaralle astun neljän maissa.
Siellä meen palloilemmaan Heltsinkkiin ja oottammaan, että armas majoittajani pääsee pois laulutunnilta. Siellä sen luona on kuulemma liukumäkisänky! Mennään illalla sen kavereitten halloween-synttäreille, jossa on kuolema-teema. Mulla ei oikein taia olla kuolema-asioita, paitsi kantelokiertueen jäliltä pääkallohuivi. Otan sen mukkaan.
Su lähetään aikasin kanteloliiton ilimasella linkulla Kaustiselle. Kai meen sitte Kokkoon yöks. Jos en saa mistään kyytiä, nii varmaan kerjään Kaustiselta majapaikan tahi liftaan Kokkoon. Saas nähä.
Su-Ti on Kaustisella Baltic Psaltery-conference. Siis kaikkien kanteleensukusten soittimien tapahtuma. Puhujia, soittajia ja rakentajia on Enkannista, Unkarista, Ameriikasta, Latviasta , Venäjältä, Udmurtiasta ja tietty Suomesta. Tätä on ootettu. Nään siellä paljo tuttuja, ja toivottavasti saa itekki jamitella. Jee!
Ti-iltana se linkku tullee takas Heltsinkkiin, mä en vielä tiiä tuunko sillä vai meenkö käymään Kisiksellä. Koulu kyllä sannoo, että Viljandiin takas ja pian! Ja rahatilanne, ku se tullee sikana halavemmaks. Mutta riippu iskän kunnosta. Ja siitä, että jos meen kottiin, niin saanko ihteeni ikinä lähtemmään sieltä pois? Ku nyt oon ajatellu meneväni vasta jouluna.
Mutta nyt puhutaan jo niin kaukasesta elämästä, että ihan mahotonta tietää niin pitkälle etteenpäin. Huomenna on Orff-kurssia oikein pitkästi. Mä tykkään niistä tunneista, ku ne on niin käytännöllisiä. Siellä liikuttaan, tanssittaan, laulettaan ja soitettaan paljo. Kaikenlaisia ihmesoittimia ja sit improttaan niillä. Ja opetellaan mukavia, heleppoja lauluja eripuolilta maailmaa. Ja se ope ottaa tosi hyvin huomioon tämmöset erityisihmiset, niinku mut ja sokkeen Maarjan. Pittää varmaan lähtee kymppiminnuuttia etuajassa tunnilta, niin ehin rauhassa sinne juna-asemalle, joka on tosi kaukana! On puolta halavempaa kulkee junalla, ku linkulla, mut monet silti valihtee linkun, ku se juna-asema on ihan korvessa. Nop, mä varraan matkaan puoltuntia ja aion sinne vaan köntystää.
Mulla oli äsken kylässä toinen suomalaisista tanssijattarista. Juotiin suklaa-chai-teetä, ja kirottiin tietokonneita ja neulottiin. Se on niin ihana tytär, että toivottavasti se vierailee mun luona ussein! Mä olin vaan aika huono emäntä, ku höösäsin koko ajan jotaki ja vieras joutu tyytymmään vasempaan kätteeni.
Lähetin äsken vihdoin kantelekiertueesta kirjottamani jutut ja kuvat ja kuvatekstit kantelelehteen. Toivottavasti meni perille. Mä lattailin ja lattailin, kyllä siihen meniki tämmösellä tietsikkataukilla aikaa. Monneen kertaan piti tehhä ennenku osasin oikein ja oikeessa muo'ossa kaikki liittää ja linkittää ja tallentaa. Mutta aina sitä vaan oppii. Tossa yks makupala tulevasta (Kuva on mun omalta rakkaalta ala-asteelta, Rapakkojoen koululta ja sen on ottanu entinen openi Merja Luukkonen):
Nyt pakkaan vielä vikat jutut ja sitte ryntään unten maille.
Kommentit