Mullois oikeesti ihan tosi monta juttua, mutta kerron nyt vaan yhen niistä. Ku kaikki muutki aina kertoo tyylikkäästi yhestä asiasta kerrallaan. Ja siks niitten kirjotuksetki on paljo lyhyempiä, ku mun. Mulla on vaan vähä liikaa aina noita juttuja. Jos päätän, että kirjotan vaan yhestä asiasta, niin en varmana piä luppaustani. Mutta ehkä voin yrittää kirjottaa monta kertaa päivässä sitte. Nyt kirjotan kuitenki tästä yhestä asiasta vaan, ku on jo niin myöhä, että on jopa munki unirytmille myöhä.

Palataan ajassa taakseppäin. Tokana päivänä täällä Viljandissa elostellessani oli kamujen pilheet eli ne, ku mentiin sinne mökille ja syötiin ja saunottiin ja uitiin. Siellä juttelin monen uuen tyypin kans, ja yks niistä oli meiän koulusta valamistunneen Meelika-viulisti-laulajan mies Lauri. Niillä on vähä yli yks vuotias Lee-tyttö ja se oli kans mukana. Se Lauri oli ainut joka osas siellä suomee ja niin se tuli juttelemmaan mulle. Mää irvistelin Leen kans ja leikin sen kans Pöö!-leikkiä tuolin selän takkaa. Se Lauri sano, että soittellee kans pieniä kanteleita ja kerto, että ne asu ennen Tallinassa, mut nyt asuvat Viljandissa, ku Meelikalla on täällä jonku verran töitä Leen hoion lomassa. Ja se Lauri ite kuulema joka tappauksessa reissaa paljo, eli sitte missä tahansa. En vaan tullu kysyneeks, että mitä se tekkee.

Tuon tappauksen jäläkeen ollaan nähty parisen kertaa ja aina moikattu tai vaihettu parisen sannaa, jos on ollu aikaa.

Joskus syyskuun loppupuolelle näin Viron Metro-lehen kannessa pällistelemässä neljä hevarinnäköstä miehenpäätä. Yks niistä oli justiisa tuo Lauri. Ja alaotsikossa luki jotaki Metsatöllistä. Se on varmaan kaikkiaan Viron kuulusin pändi. Ja Lauri soittaa siinä. Säkkipilliä ja kannelta ja hiiukannelta. Vaikka se siis on hevipändi, mutta tää on niin etnomaa koko Viro, että näistä on ihan normaalia, että hevipändissä on mukana kamusoittimia. Muttaettä siis keikkojen perässähän se maita mantuja kiertää.

Eikä lopu tähän mun julkimoitten kans kavveeraaminen.

Koulukaverillani Jalmarilla (se kikkarapäinen, eräille tuttu) on tyttökaveri nimeltään Anna-Liisa. Mä näin sen ekan kerran joskus Jalmarin kans jazz-klubilla. Sit se tuli myös meiän kuoroon ja laulammaan kakkosalttoo mun kans. Istuttiin vierekkäin. Mä aloin sitte jutella sille, ku tunnistin, että se on se Jalmarin tyttökaveri. Se toimi välillä mun tulkkina ja mä autoin sen jossaki kohassa takasi viivastolle, ku se ei oo kauheesti laulanu nuoteista. Se kerto, että opiskellee journalistiikkaa Tartossa, mut halus myös ottaa laulutunteja niin, että käy nyt yhen pävän viikosta koulua Viljandissa. Ja samalla se tuli myös kuoroon, ku aatteli, että on varmaan hyvä oppia lukemaan nuotteja paremmin.

Kerran se kysy multa harkoissa, että oonks mä kans menossa tanssituppaan (ku se alkaa seittemältä kamukeskuksella ja harkat loppuu vasta 19.30, ni pittää lähtee aikasemmin, jos haluaa olla ajoissa) ja sanoin, että joo. Sitte karattiin sieltä kesken harjotusten. Sillä kerralla johtaja Pille tosin nosti asiasta älämölyn ja kysy, että minnekkäs ne tyttäret on menossa? A-L sitte munki puolesta selitteli, että tantsutuppaan vaan ja, että joo harjotellaan kummatki ihan kauheesti jokapäivä, että varmasti osataan.... Mentiin kaupan kautta, ku sillä oli niin kova näläkä. Syötiin vohveleita matkalla ja tanssituvassa se oli mun pari, ku Jalmar tietty halus koko ajan vaan soittaa.

Koululla ollaan myös törmäilty muutaman kerran ja se on opettanu mulle virroo, niinku kaikki muutki ja ollaan juteltu niitä näitä. Oikein mukava tyttö. Ja sillä on mun mielestä ihan hirmusen nätit silimät.

Nyt viikonloppuna ku täällä Viljandissa oli Loikuspidut-kamufestarit (joista kerron myöhemmin), niin perjantain vikan konsertin jälkeen menin juttelemmaan kanneltaja- kollegalleni Rainerille, joka myös miksaajan hommia tekkee. Olin aiemmin huomannu Rainerin näyttävän väsyneemmältä, ku ikinä. Kysyin, että joko se nyt pääsee nukkummaan.

R: "En. Vielä yks keikka ja sitte."
U: "Mikä keikka, eikö tää ollukkaa viimenen?"
R: "Eiku elokuvateatterilla on vielä yks."
U: "Ai se missä Katariin soittaa säkkipilliä? Mikä bändi se oikein on?"
R: "Siis Anna-Liisa Supp... Jalmarin tyttökaveri! ETKÖ SÄÄ TIIÄ? Ainiin, ethän sää... Se on kuuluisa funk-pop-laulaja, ainaki Virossa.

Tässä kohtaa pari Rainerin tuttua teinineitokaista kuuli puhuttavan palvomastaan idolista ja pölähti A-L:llää ylistäen paikalle. Harmittelivat, ku klubille oli k-18 vaatimuksena. Mää sanoin niille hämilläni, että istun muuten sen vieressä kuorossa ja laulan sammaa stemmaa. Sitä en sanonu, että pari kertaa oon auttanu sen takas kartalle, ku se on menny sekasin. Rainer pisti vielä paremmaks ja sano, että se käytännössä assuu sen kans. (Ku Rainer ja Jalmar on kämppiksiä). Olivat tyttäret ihan pilvissä ja melkeimpä kysyivät meiltäki nimmarit.

Jälkeenpäin mietin seuraavaa:

Ku A-L oli ekkaa kertaa kuorossa ja juttelin sille ennen harkkojen alkua huomasin, että aika moni tuijotti meitä. Mut aattelin, että siks, ku se oli uus, eikä ollu käyny siellä parilla ekalla kerralla.

Sillon, ku oltiin vohveleita mässäten käppäilemässä tantsutuppaan karattuamme kuorosta A-L vaihto yhtäkkiä puolta tiellä. Vastaan oli tulossa muistaakseni teinilauma. Muutenki se käveli hirveen noppeesti. Mä aattelin, että meillä oli kiire, ku en ollu kahtonu kelloo. Mut loppujen lopuks oltiin ihan hyvissä ajoin paikalla.

Mä oon varmaan tässä suhteessa viattomana, mistään mittään tietämättömänä ja täysin ennakkoluulottomana kaikkien Viron julkimoitten paras kaveri! Seuraava tavote voiski olla vaikka rupatteluhetki pääministerin kans puistonpenkillä...