Hevaa http://www.hevaa.vuodatus.net/ heitti mulle koon. Tää on semmonen peli, että mun pittää nyt keksiä koolla alkavia mielusia asioita. Tai ei mieluisia jos haluaa niitäki keksiä. Mä taisin kirjottaa vaan asioista, jotka tuli mieleen. Ja sitte joku voi mun kommentiilootassa ilmiantaa ihtesä, jos tahtoo, että mä heitän sille jonku kirjaimen etteenpäin! Nyt kookottamaan.

Kohukesed on sanoin kuvvailemattoman hyviä! Näitä ei Suomesta saa ja niitä on myös hankala kuvvailla. Semmosia maitopohjasia, kylmässä säilytettäviä herkkuja. Tule ja maista!

Kamapallid, eli talkkunajauhosta tehyt murojen tapaset kokkareet on mun jokapäivästä perusruokaa.

Kooli, siinähän se. Aika kulluu etteenpäin, vaikkei mittään tekiskää. Lian ahkera en oo ollu, mutta sen verran tiukkoja opet on kyllä, että ei siellä nyt ihan löysäilläkkää voi.

Koori, eli kuoro. Joka ikinen kerta oon harkoissa ollu, joten kai mä siellä tykkään käyä. Viimeks laulettiin semmosta ihme klassista poliittisilla kommenteilla varustettua joululaulua. Mut onneks myös yhtä tosi nättiä Virolaista, josta tuli heti laulaessa joulunen olo. Vaikka on vasta Lokakuun puoliväli.

Kantele joita en oo pahemmin reenaillu, paitsi eilen ja tännään ihan vähä, että pystyin opettammaan. Ja uskokkaa tai älkää, mutta se oli pitkästä aikaa oikeesti mukavaa! Aion olla vieläki reenamatta, niin ehkä se on vähän ajan päästä niin mukavaa, etten voi olla soittamatta.

Kannel on vielä aika outo kapistus. Nyt oon yrittäny opetella parikielistä rahvakannelta, eli semmosta issoo, mut ei kauheen issoo kannelta, jota soitettaan jollaki kättä piemmällä, esim. pakasterasian kannesta veistetyllä palalla. Parikielet on hankalat, ku vaikka olis ihan oikee ote, niin täytyyki huolehtia, että sammuttaa ne molemmat kielet!!! Otteet on erilaiset myös, oon ne taas ite kehitelly ääninauhan perusteella. Saarenmaalaisen Sepa Vassilin tyyliä matkin tällä hetkellä. Omasta mielestäni liianki tarkasti, open mielestä en.

Killö, joka on setukaiskuoron ylimmän stemman laulaja. Lauluopeni Anu sano tännään laulutunnilla, että mun pittää oppia laulammaan rintarekisterissä korkeemmalta, ku kuulemma joulun alla tullee joku setukaistäti opettammaan setulauluja ja saatan minäki joutua killöks.

Kihnu Virve. Hassu mummeli, joka oli pitämässä "konserttia". Mutta loppujen lopuks sillä oliki niin paljo asiaa, että se jutteli vaan, noppeesti ja Kihnun murteella, etten saanu selevää. Ehin kuunnella sitä tunnin ja siinä ajassa se laulo kolome laulua.

Kirjava olen ja niin on ihana syksyki! Mutta täällä kulttuurikoulussa, joka on hippejä pullollaan, en erotu joukosta vaan kuulunen jo kirjavien lintulaumaan.

Kollane, eli keltanen olin yhtenä päivänä. Koulukaveri Teet, (joka on asunu 8kk enklannissa, mut ei suostu puhumaan mulle sannaakaan enklanttia, eikä myöskään kuuntelemmaan sitä) sano mulle yhtenä päivänä "Sa oled nii kollane!" Kuulosti mun korvaan joltaki ihan muulta asialta, ku keltaselta ja hymmyilytti kovasti.

Kodu jaetaan huomisesta alkaen suomalaisen Camillan kans. Tää on niin pienen pieni kämppä, että varmaan litistyttään. Tai vähintäänki törmäillään päivittäin. Saa nähä millaseks elo nyt muuttuu kuiteski. Camilla vaikuttaa kyllä tosi kivalta, onneks.

Kylläily on mukavaa. Hypin innoista, jos joku pyytää luokseen, ku ei sitä vieläkkää liikaa tapahu.

Kaverit, joita ikävöin Suomessa.

Kielikurssikaverit joista melkein kaikki nään huomenna tahi perjantaina! Meillä on re-meeting Tartossa, jossa myös opiskelijapäiviä juhlittaan. Mä meen jo huomenna, koulukaverini Annikan vanhempien kyyillä, ku pääsen. Yöks meen saksalaisen Riken luo.

Kannelpäivä on sunnuntaina Vörussa, eli etelään matka jatkuu aina vaan. Mun kannelope kysy, että haluaisinko mennä, se on semmonen kanteleensoittajien tapahtumaa, jossa on jotaki seminaarintynkää ja sitte soitellaan. Kuulemma pari-kolome tuntia vaan kestää. Tietty halusin ja, ku sattumalta oon Tartossa huomisillasta lähtien, niin on lyhempi matkakkii. Vörussa lupasin häppeninkin jälkeen nähä sieltä kotosin olevan koulukaveri Merlinin ja yhessä metästänemme itellemme kyyin takas Viljandiin sunnuntai-iltana. (On hyvät tsäänssit, ku ainakkii kolome autollista mussiikinopiskelijaa on sieltä kotosin, nii kyllä nyt joku niistä on varmana kotosalla käymässä).

Kiigelaulud, joita ossaan jo kaks. Tosin toisesta en vielä muista sanoja ulukoo.

Kindad, suomalaisemmin kintaat on päässy esittäytymmään. Mää otin kaapista alitajusesti käyttöön jo kauan ennen, ku olis oikeesti tarvinnu. Nyt alakaa olla ehkä kaikista kylmäarimmilla täkäläisillä käsissä, mut reilsti suurinosa ei vieläkkää käytä. Täällä on niin lämmin, tännäänki aurinko paisto vaan koko päivän. Mutta onpahan mun lapinkintaita ihasteltukki!

Kieli / Kielet on välillä pahasti solomussa. Tännään, ku oli mun vuoro opettaa pilliköörissä, niin aluks nämä ihanaiset ja -miehet ei ollu kuulevinnaankaa, ku alotin enklanniks... Kyselivät, että "Mis, mis sa rääkit?" ja niin sai alkusa mun eka opetuskerta viroks (vaikka jossain vaiheessa kyl huomaamattomasti ja ovelasti vaihoin kielen takasi enklanttiin, ku ei mun sanavarasto vielä riittäny ihan). Mutta kyllä mulla on uskolliset ja hyvät opet täällä! Soittimissa kielet on pysyny yllättävän hyvin paikoillaan ja virreessä.

Kansan sivistysrahastoon pistän huomenna postia. Selonteon siitä mihin opmma Hyvä triolle antamansa 700€ käyttäny.

Kiva peli. Tuli samalla kuulumisetki sanottua. Seuraavan kerran kirjotan varmaan vasta reissuamisen jäläkeen, su tahi ma.

Kiitosta Hevaalle tästä koosta. Toivottavasti parantuilette pian!