Synttärit oli ja meni. Torstaina mulla oli myöhään koulua, josta juoksin kaupan kautta kottiin ja pyöräytin pari pannaria. Muutama ystävä tuli syömään ja ryystettiin suklaa-chai-teetä. Herkkua.

Lauantaina, eli eilen oli suuremmat piot. Mulla oli aamusta iltapäivään koulua, josta karkasin aikasemmin pois. Helen tuli Tallinnasta junalla. Leivoin pullaa litran taikinan ja kaks pannaria ja hetelmäsallaattia. Suomalainen tanssijatytär-Heidi oli kovasti apuna ja Helen myös. Oli oikein perus-Ulla-juhlat. Ekat kymmenen vierasta pääs tultuaan hommiin. Pilkkomaan hetelmiä, pyörittelemmään pullia, voitelemmaan, tekemään reikiä, pistämmään voita ja sokeria, tiskaamaan, paistammaan.... Mutta musta tuntu, että täällä ulukomailla noi mun passuuttamat hommat oli vaan eksoottista puuhaa (ehkä sitä tiskaamista lukkuunottamatta) ja jotkut saksalaissyntyset ehkä peräti nautti siitä. Ainaki siitä reiän teosta pulliin niin, että sai laittaa voita ja sokrua. Tai sitte ne vaan osas peittää ärsytyksesä hymyn taakse niin taitavasti, etten mä olleskaa tajunnu.

Kaik pullat ja sallaatti meni, ruokasat siemen-monivilja-bannaani-omppu-pannarit melekein kaikki. Mä taisin syyä koko aikana vaan pari pannarinpallaa, yhen pullan, ja yhen kupillisen sallaattia. Mutta olinpa kerrassaan onnellinen, ku kelepas ruuat niin hyvin!

Juhlissa järestin myös kantelekisat. Soittimena oli hiilikuituviiskielinen. Melekein kaikki vieraat osallistu. Mä nakitin Rainerin mun kans tuomaristoon. Mä olin tuomari Number one ja Rainer tuomari-Rai-Rai. Kaikilla kissaajillaki oli taiteilijanimet ja joillaki asutki. Esitykset oli ihan ältsin hyviä. Tekniikat vappaita ja luovuutta pullollaan. Mä annoin jonku verran neuvoja harkkavaiheessa, että saa virittää ihan niinku tahtoo ja saa paina kieliä kanteen asti. (Ku hiilikuitikielisessä ne on niin löysällä muutenki, ni ei se siitä kärsi ainakkaa paljoo). Ylleisön sai ottaa mukkaan. Soitettavia kappaleita oli laijjasta laitaan, Itikan kuolemasta kaikenkarvasen kansanmusan kautta John Cagen Silenceen (joita oli kaks).

Ihan parasta oli antaa pallautetta Rai-Rain kans. Se oli enimmäkseen se paha ja mä kiltti tuomari. Kahen osallistujan kohalla tehtiin poikkeus, ku se ei keksiny mittään pahhaa sanottavvaa. Ne oli niin hyviä. Helenin esityksen kohalla mä menasin tukehtua vesimelooniin, ku nauratti niin sikkenä. Se otti mallia yhestä virolaisesta rokkitähestä, jonka oli nähny telkussa. Koulukaverini Ragnar laulo uusiks koko Kalevipojan, Viron kansalliseepoksen ja soitti mielettömät säestykset ja väli-improt. Mut toinen koulukaveri Katariin voitti, ku sillä oli kaikkein kauneimmat sukat (niissä oli sydämmiä). Palkinnoks se sai keksiä aiheen tuomariston nelikätisesti soittamalle loppuimprolle. Otsikoks tuli "Seinä". Ja teos oli makkee, vaikka nyt ite sanonki!

Koko aikana musta tuntu, että kettään ei jännittäny yhtään. Ihmisten vapaus oikein sykähytti ja pysähytti. Eikä mulla itelläkkää ollu mittään paineita. Voi miks ei musan teko voi aina olla tämmöstä!! En muista millon oisin essiintyny viimeks näin vappaasti. Se oli ihanaa.


Sain synttärilahjojaki! Kiitos!! Suomalaisia karkkeja ja purkkaa, Jyväshyvän keksejä, Dominoita, yhen virolaisen runokirjan, kauniin palmun, saksalaista ekosuklaata, elämäni suurimman kukkapuskan (jota varten piti lainata maljakko..), "rakkauden sotilas"-rintakorun, kiinalaista vihreetä teetä, kinuski-leipien-tekotarvikkeet (nam!), kindermunan (joka oli piilotettu mun koulukaappiin), hunajamelonin ja vodkalla täytetyn vesimelonin, sekä puolikkaan vodkapullon. (Siinä melonissa oli siis Jamie Oliverin ohjeitten mukkaan reikä, ja sitte sinne oli kaaettu ne puolet siitä vodkasta). Ihania kortteja! Aikasemmin sain Merliniltä sen yli kaksmetrisen maton.

Helen lähti tännään junalla. Kävin ekkaa kertaa Viljandin juna-asemalla. Aion itekki ruveta junalla kulukemmaan, ku se on yli puolet linkkua halavempaa. Siis ihan sikke halapaa. Tallinna-Viljandi väli maksaa reilut neljä eukkoo. Matkalla törmäsin mm. keskiaikapukusiin n. 12-vuotiaisiin poikiin. Pitkät miekat tupessa ja pyöreet eriväriset kilvet selässä. Oon nähny niitä ennenki. Tajusin, että ussein sunnuntaisin. Taitaa olla pojilla joku sunnuntainen keskiaika-klubi täällä. Tyypillisiä viljandilaisia. Seuriksen nuortenillassaki ku kyselee lukioikäsiltä harrastuksia, nii joka toinen soittaa säkkipilliä ja jokatoinen on jollan muulla tavoin kultturelli. Joku pesäpallo on täällä varmaan ihan vieras laji. Mutta kyllä kaikki kansantansseja tanssia ossaa.

En ees muista oonko täällä ulinoissani vielä hölissy, mutta mä oon siis mukana yhessä näytelmässä, joka pohjautuu Muumilaakson marraskuu-kirjaan. En nyt muista sen esityksen nimee.. Mutta soittelen tangoo jouhikolla, ku Vilijonkka saa hepulikohtauksia ja jazzimproo yhen Tanel-basistin kans. Siitä tullee varmaan aika hassu pätkä. Joulukuussa on esityksiä muistaakseni seittemän. Voin laittaa niitä päivämääriä pian tänne, tiiän ne jo kyl. Alkeellinen majotus hoituu kyl, jos joku vaikka innostuu lähtemmään... Huomenna on toiset harkat.

Muuten ensviikko jäänee koulumaailmassa vähä tyngäks, ku aattelin jo pe aamulla aikasin Tallinnaan. Mulla ei tietääkseni oo sillon koulua olleskaa. Täytynnee vielä varmistaa. Sitte la tuun Heltsinkkiin. Toivottavasti jo päivällä niin ehtis vähä kavereita nähhä sielläki. Su aamulla Kaustiselle. Ennen sitä, alakuviikosta taitaa olla ihan taviskoulua. Yritän harkata, ku on jääny taas niin vähälle.   

Suomesta aion hinata mukanani ainaki uuen hammasharjan. Hintashokkiin koitan valamistautua. Mä oon ihan jo tottunu tähän hintamaailmaan. Jos joku tahtoo, että tuon jotaki tuliaisia, niin sanokaa häppeilemättä ääneen.

Äipälle onnee pääsystä valtuustoon, ja sen työn oppimista ressaamatta.