Oli ihanaa, pitkästä aikaa reissuta. Ku on koko kesän rampannu hulluna paikasta toiseen ja sitte  yhtäkkiä pysytelly paikoillaan puoltoista kuukautta, niin kyllä vaan jo avara maailma huuti luokseen. Tylsää ei Viljandi-elokkaa sinänsä oo ollu, ku on pitäny opetella uus elämä ja tää on niin elävä paikka. Mutta oli se silti vaan mukava päästä vähä reissuammaan!

Torstai-iltana suuntasin siis Tarttoon. Koulukaverini Annikan vanhemmat päättiki jäähä kuuntelemmaan Viljandiin Rock Hotellin konserttia, joka kesti yheksään ja mä en jaksanu ootella niin myöhään, niin menin sittekki linkulla. Annika saatto mut linkkuun, niin pahhoillaan se vanhempiensa mielenmuutoksesta oli. Mutta ei mua haitannu.

Halusin vaan ehtiä Tarttoon unkarilaiseen iltaan, joka piti sisällään pari elokuvvaa ja sitte Burkös-nimisen ihan hullun hyvän kamubändin. Ne soitti eka melko lyhyen konsertin ja sen jälkeen tanssituttivat meitä pitkästi. Toi konsertti oli osa sekä suomalais-ugrilaisfestaria, että Tarton opiskelijapäiviä. Ja mää niin tykkäsin, että melekeen saivat väkipakolla mut sieltä roudata ulos. Mutta ei ihan, ku sitte se loppujen lopuks loppu se tapahtumaki ja mäki sustuin lähtemmään ihan ite. Mutta opin yhen laulunki, jee!

Perjantaina kävin äänestämässä, ihanassa ekokaupassa, palloiltiin kylillä, tehtiin lettuja... Tallinnasta tuli lissää kielikurssikavereita ja vietettiin yhessä iltaa. Syötiin hulluna niitä lettuja ja sitte mentiin konserttiin ja tanssittiin. Oli kivvoo.

Sitte lauantaina tuli kahta vaille loputki kurssikaverit. Davide on Italiassa (ja tullee vaihtoon vasta kevväällä) ja Laszlo oli niin tyhmä, että meni Heltsinkkiin, ku sillä oli siellä joku koulujuttu ja joku tanssitapahtuma. Me muut käytiin yhessä syömässä ja sitte ostettiin jätskiä hirveesti ja syötiin sitä niin paljo, ku jaksettiin ja sitte osa lähti taas syömään (tässä vaiheessa oli pakko jakkaantua, ku osalla puolestaan alako olla mahat täynnä). Mä jäin Riken luo pakkaamaan. Sitte mentiin ex-kämppiksieni Jacopon ja Ethiennen luksus-opiskelijakämppään. Siellä oli pilheet. Poijjat oli tosin kuhtunu muitaki ja lopulta me lähettiin melekin kaikki sieltä mielummin paariin. Mentiin jonnekki ihan mukavaan ja rauhallisseen paikkaan, jossa syötiin Helenin kans nälissämme nachoja ja mä join maitoo.

Koko viikonlopun ajan kaikki käyttäyty jotenki ihan hassusti ja kaikilla oli ollu kauhee ikävä kaikkia. Ihan kummallista porukkaa. Toi kielikurssi oli siinä mielessä vähä niinku ako, että meillä oli kaikilla kauheen eri taustat ja eri tilanteet elämässä. Tosin kaikki on aika nuoria. Mutta kyllä vaan kannatti lähtee vaihtoon jo ihan tonki kurssin takia. Tai sen ihmisten. Lopuks kaikki taas kuhtu kaikkia luokseen kyllään. Mun pittää varmaan seikkailla ens kesänä Eurooppaa ympäri oikein toen teolla.

Sitte oliki jo sunnuntaki-aamu ja mä heräsin Riken kans aikasin ja se saatto mut linkkuun. Vöruun ei ollu pitkä matka. Koulukaveri-Merlin soitti mulle matkalla ja selitti miten mennään Vörussa linkkuasemalta musaopistolle (tietty eksyin ja palloilin keskustassa, ja lopulta monta kertaa kysymällä löysin perille). Kannel-päivään, jonne mun Pille-ope mua viime tunnilla pyysi. Mä  en tienny siitä häppeninkistä mennessä paljo mittään, Pille vaan sano, että ota sitte tikkukantelo mukkaan. Mut mä ymmärsin, että soitellaan workshop-tyylisesti yhessä. Eipä soiteltu. Se oliki melekeen konsertti. Tai ei ihan, mutta semmonen konsertti, jossa piti puhua kaikkien kans. Vörun kaheksas kannelpäivä kaikkiaan.

Siellä kaikki mitä omitusimman kanneltyylin taitajat vaan soitteli ja kerto tyyleistään. Hurjan mielenkiintosta siis!!! Määki sitte kerroin jotaki tikkukantelosta ja soitin pari piisiä. Iliman pienintäkkää harjottelua meni vähä improvisaatioks. Mutta yks toimittaja ainaki tykkäs,  se tuli haastattelemmaan ja sanomaan, että oli niin mukava, ku se mun soitto meni niinku näin (ja se mutkitteli käellä joten arvelenpa, että voimakkuusvaihteluista puhuttiin).

Nop, määki kuiteski vein sitte esitykseni kokonaan viroks ja kirjaimellisesti puhuin sen minkä osasin. Palkaks sain jonku dvd:n ja läjän Vöru esitteitä ja omppuja ja kakkua. Ihan hyvä. Muita essiintyjiä yksin soittavien pappojen lisäks oli pari musiikkiopistolaista, yks kansanmusa-humppapändi (jotka soitti niin pitkään, että meinasin nukahtaa) ja sitte semmonen lettipäisten tyttöjen iso pikkukanteleorkka (josta mulle tuli tietty omat muistot heti mieleen).

Sitte mentiin Merlinin kottiin käymään. Se näki siitä kannelpäivästä vaan lopun (ku se oli ollu jumiksessa soittamassa), mun esityksen kans ja oli niin ylypee, ku puhuin virroo.

Merlinin koti oli kuus kilsaa keskustasta ja mentiin linkulla. Siellä oli pihassa kanat ja kissat vappaalla jalalla. Koira vaan oli narussa. Mehiläisiäki niillä oli. Piha oli ihan kurassa, ku täällä on nyt satanu ehkä viikon putkeen melekeen koko ajan. Sain heti soppaa syyäkseni ja jälkkäriks kakkua ja teetä ja uutta hilloo lähti mukkaanki. Ja kananmunia. Merlin halus antaa mulle synttärilahjaks ite kutomasa maton! Vähänkö hienoo! Nyt mulla on jo kolome.

Toinen koulukaveri, myös Vörusta kotosin oleva Tomas tuli hakemaan meitä sieltä puol kuuen aikoihin ja ajeltiin Viljandiin. Oli oikein turvallinen kyyti, mää nukahin melekein heti, ku oli ollu niin pitkä päivä ja liian vähä unta. Tomas kuuntelutti meillä sen hevipändiä. Se soittaa siinä kitaraa, vaikka koulussa sillä on pikkuhaitarit pääaineena.

Sitte oltiinki taas täällä. Purin laukut. Reissulta mukkaan tarttu uutta roinaa. Uus tietsikkalaukku, ku vanaha on huono ja rikki. Toivottavasti pikkusiskolla ei oo samanlaista, ku ostin mäkkikaupasta (ku se just osti mäkkipuukin ja laukun). Se on oranssi. Keltasta en voinu ottaa, ku täällä koulussa on yhellä Merikellä keltanen. Ostin myös itelleni toisen synttärilahjan. Kauan haaveilemani ipodin. Semmosen mahottoman pienen lenkkikaverin. Vihreen. Annoin sille nimeks Armas. Muuta pikkuroinaa tarttu mukkaan ekokaupasta, enimmäkseen ruokatarvikkeita.

Muuta mainihtemisen arvosta mahtavassa viikonlopussa lienee se, että maistoin Tartossa myös kannabis-suklaata. Virossa jonku ite tekemää. Oli ihan sikamaisen hyvvää! Rike oli löytäny sitä jostaki. Mäki aion ostaa, jos vastaan tullee.

Nyt uuteen viikkoon. Helen tullee varmaan synttäreitä juhlimmaan viikonloppuna. Saas nähä tulleeko muita. Ja miten nyt synttäriviikko ylipäätään mennee. Camilla on Suomessa, tullee vasta keskiviikkona. Sitte opetellaan oikeesti kämppiselämää. Nyt vasta elän sen kamojen kans, ja onhan täällä, ahasta ja täyttä.

Ainiin, pikkusiskolle heitän Ässän (S), ota koppi!