Niin, mun ei oo ollu tänä vuonna ollenkaan vaikeeta keksiä synttärilahjatoivomuksia, ku on niin paljon asioita, joita ilman jouvvun täällä elämään. Täällä on kyllä paljon semmosia asioita myös, joita taas ei Suomesta saa.

Älkää nyt kuitenkaan ystävät hyvät ottako tästä mittään ressiä tahi paineita! Mähän en oo ite muistanu juuri kenenkää synttäripäivää ainaskaa ajoissa tänä vuonna. Jos rahapussin nyörit ei anna periks, niin ei haittaa! Lentopusu riittää! Lähinnä musta vaan oli mukavaa miettiä näitä asioita, ja äiti vielä kysy, että mitä tahtoisin, niin siitä se kaikki lähti. Tässä nyt näitä toivomuksia.

Jordanin clean between hammasharja. Tai montakin. Siis se jossa on harjasten päässä sinistä. En oo ainakkaa vuoteen tunkenu suuhuni mittään muuta harjaa, ku toi on ollu mun suulle ja ahtaille hammasväleilleni niin hyvä. Tällä hetkellä sinnittelen ties kuinka kauan aikaa sitten ostamallani harjalla, ja yritän olla muka huomaamatta kuinka kulunu se on, ku täältä ei uusia saa.

Ole hyvä-shampoota ja hoitoainetta normaaleille hiuksille tai vastaavia, joissa ei oo mittään kemikaaleja. Määhän en oo päähäni suostunu mittään kemikaaleja pistämmään pitkään aikaan. Nyt on ollu pakko, ku en oo löytäny Viljandista luontaistuotekauppaa, eikä kukkaan opiskelukavereistakkaa tiiä mistään vaikka oon yrittäny kysellä.

Semmonen pitkäkestonen verkkohedelmäpussi, ettei aina tarvii ottaa muovipussia. (Tai mä kyllä käytän niitäki monta kertaa samoja, mutta silti) Tästä oon pitkään haaveillu! Ehkä joku ossais tehä? Sen pittää vaan olla mahollisimman kevyt ja kestävä.

Klipsimikki viritysmittariin, ku vanha hajos, enkä oo löytäny uutta. Musakaupoista saa.

Mitä tahansa seinällä sinitarralla pysyvää tai muuta kotoisaa oloa tuovaa. Siis esim. joku mukava kortti on myös ihan täydellinen lahja!

Salmiakkia, pandan tavallista tahi luonnonlakritsaa ja isoja pusseja ksylitolipurkkaa! Täältä ei saa salmiakkia, eikä lakua, ja purkkaaki vaan ihan pikkupikkupakkauksissa.

Kirjepaperia, tarroja ja kiiltokuvia. Että voin kirjotella kirjeita täältä kaukaa.

Piirrustuspaperia, vesiväripaperia, vesivärit ja pensseleitä. Oon täällä ollessani innostunu pitkästä aikaa taas piirtämmään ja tekis mieli maalata kans. Kaikki lähti siitä, ku viikonloppuvieraani, ranskalainen Louis pyysi mua piirtämään talon. Se kuulemma aina pyytää kohtaamiaan ihmisiä piirtämään talon. Ku sitä kiinnostaa minkälainen näkemys eri ihmisillä on taloista. Ja mä piirsin ja oon piirtäny jo yhen toisenki ja se oli kivvaa!

Semmosia pesupähkinöitä mitä ruohonjuurikaupoista ja vastaavista saa. Ja semmonen pussi mihin ne laitettaan. Täältä saa vaan jotaki hyperepäekologisia puolalaisia pyykinpesujauheita, joita pittää laittaa paljo kerrallaan. Mä en oo noita pähkinöitä koskaan vielä kokkeillu, mutta oon niistä lukenu niin paljo, että tahtosin kokkeilla! Tosin en myöskään tiiä kuinka kalliita ne on.

Jos joku käsityöapina tahtoo esim. neuloo, niin kaulahuiveja ja säärystimiä mulla ei oo mukana kovin monia. Kauluriki olis kiva! Tehän tiiätte, että syksyn lapsena tykkään eniten syksyn kirkkaista väreistä, tosin jos haluatte siedätysvärihoitoo sekottaa mun elämään, niin sitte voi pistää ihan mitä vaan. Niinku mää oon sanonu, niin mun mielestä se, että ei tykkää kaikista väreistä on värirasismia. Sen takia ostin meille Pormestarinkaulleki sen vaaleenpunasen vessanmaton, että me opittas ees sietämään vaaleenpunasta, saati sitte ehkä jokupäivä oikeesti tykkämään siitä. (Huom. se matto oli myös halpa-hallissa superalennuksessa.)

Puolentoistaviikon päästä se sitte koittaa, päivä jollon oon pomppinu täman pallon pinnalla jo huikeet 23-vuotta. En oo kyllä vielä paljoo saanu aikaseks. Torstaina 23.10. Mua jännittää jo, että minkälaiset juhlat siitä syntyy, on niin hurjaa, ku joka vuos on synttäripäivä!! Mennään varmaan sinne Marin ja Meriken luo ja mä aattelin ainaki leipoo pullaa. Varmaan jotaki muutaki suolasempaa kans. Pannaria siis varmaan.