Täällä oma kodussa oli viimeviikolla taas pikkunen remontti. Joka käytävän päihin laitettiin uuet, jäykät ovet. Ilimeisesti siks, että sais meluhaittoja pienemmiks, ku ennen kaiku kaikki kaikkialle. Mun kerroksen, kolomosen ovet on niin jäykät, että niitä saa runnoo ja täysillä repiä, ennenkö aukeevat. Kaikkien. Siitä kuuluu ääniä. Äänet kuuluu mun huoneeseen. Venäjänkieliset huuot vaihtu oven paukkeeseen. Kiva. Parempaa äänieristysonnee vaan ens kerralle.

Viikonloppuna oon matkustanu, ollu paikoillaan ja siltä väliltä. Tässä vähän sepustuta siitä.

Torstaina illalla Rike ehotti mulle Tarttoon päästyäni, että mennään jazzkonserttiin. Keikan alkaessa tajusin, että se oli sama bändi, jonka olin just tiistaina nähny Viljandin jazzklubilla. Kappas, olivat kiertueella. Onneks se oli hyvä bändi, vaikka kuulinki samat veisulot kahesti!

Pe ei lähettykkää Latviaan, ku Rike ja Anett halus mieluummin kierrellä Virossa. No, ehtiihän sitä Latviaan myöhemminki. Käytiin yhessä metässä, jossa on Baltian suurin muurahaiskeko (huom. kun kaks saksalaista hassua valihtee matkakohteet, niin tämmösiin paikkoihin päätyy!) Tyttöjä nauratti kovasti, ku viimeset tiet oli kurasia hiekkateitä ja ihmetytti ajon jälkeen, ku vuokra-auto oli vaihtanu väriä harmaasta ruskeeks. Metässä kierrellessä löyettiin muurahaisten sijasta vaan pari koiraa, joita Anett pelkäs. Tyttäret meinas myös eksyä, mutta mä en. Se oli ihan heleppo mehtä mulle, ku siellä oli niin selevät polut ja vielä merkkejäki joka puolella. Sitäpaitsi, oon satakertaa parempi suunnistammaan metässä, ku kaupungissa.

Sitte suunnattiin autonnokka kohti Peips-järvee ja kierreltiin ihania ja romanttisia pikkukyliä! Niissä oli värikkäitä pieniä taloja kaunvarret pullollaan ja immeiset kahteli kummissaa, ku vieras auto ajo tietä pitkin. Pysäheltiin muutaman kerran järven rantaan ja yhen kirkon ja majakan pihhaan. Ja sitte vielä syötiin ainoossa löytämässämme kahvilassa lettuja ja pistäyvyttiin mahottoman suloseen ketjuttomaan pikkupuotiin, josta ostin venäläisiä lehmäkarkkeja. Ennen Tarton keskustaa pysähyttiin vielä Löuna-keskukseen (löuna=etelä), jossa käytiin huisin hauskassa 4D-teatterissa kokemassa 7 minnuutin mittanen, 60kroonin hintanen Kosmosralli. Ja sitte vielä kateltiin kauppjen ikkunoita, eikä ostettu paljo mittään. Lopuks syötiin, mä söin savukala-omena-sipuli-pitsaa ja vähäkö oli hyvvää! Suosittelen kokkeilemmaan, ananksen sijasta omenasiipaleita!

Eilen tulin iltapäivällä takas Vilkkulaan, ja olin päiväunivajjeessa. Sitte kiiruhin kopselikuoroon, jossa Jaanika oli yhtä vaativa, ku aina. Huuettiin niin, että kirkko kajahteli. Oli vaan kaks muuta alttoo paikalla, molemmat ihan mahottomat taitavia laulajia. Mulla vieläki täys työ oikeenlaisen Amerikka-kopseli-äänenmuodostuksen kans. Ääni kähheenä tulin sieltä kotio, hoisin muutaman sähköpostiasian, chattailin, lusmusin ja sotkin huonettani entisestään. Olin ihan hiljaa.

Tännään kävin aamulla kirkossa (ääni oli vieläki auki eilisestä!), sit menin koululle reenaamaan, ja reenasin enemmän, ku ikinä täällä vielä! Tulipaha seki päivä. Sitte katoin vielä koululla "Tanssii tähtien kanssa" -ohjelman. Kerranki muistin. Ylleisöäänestyksen aikana laulo Jari Sillanpää. Omalla mairittelevalla ja sokerisella tyylillään, niinku aina. Eikä näytetty bändiä kunnolla, tai näytettin, mut olivat niin pimmeessä syvennyksessä, ettei sinne nähny. Mut hienoja oli Siimin sovitukset! Varsinki yks tango.

Huomenna täytyy siivota. Illalla on Latvialainen tanssitupa ja sen jäläkeen lupasin kielikurssikaveri-Peterille, että saapi tulla tänne yöks, ku seki haluaa Tartosta sinne tanssituppaan tulla. Camilla tullee Suomesta keskiviikkona. Helen myös Tallinnasta keskiviikkoiltana ja on perjantaki-aamuun. Täytyy yrittää diilailla sille jostaki patja. Mä autan Heleniä yhessä sen Taide-akatemian kouluprojektissa. Oon päähenkilö sen kokkoomassa sukupuussa. Lahjotan vaan ulkonäköni kuvien muodossa, kaiken muun keksii Helen ite. Ja tietty ehkä sitä tarinaa vähä ohjaa se, että ku kuvat täytyy ottaa mun normaalista elämästä, niin mulla ehkä on joku kansanomanen soitin jossaki vaiheessa käessä ja suu lauluasennossa...

Torstaina on meiän koulussa myös leikkihäät. Hippikoulussa kaikki on mahollista! Mulle meeldib. Joku oli ehottanu, että pietään leikkihäät, ku häissä on kivvaa, ja nyt meillä sit on torstaina, ihan vaan huvikseen. Ihan kahjoo. Toivottavasti myös kivvaa. Huomenna meen ja otan selevää, josko voin ottaa Helenin sinne avecikseni. Olisin voinu mennä sinne muusikoks, mutta päätin kuitenki esittää vierasta vaan, ku niitä muusikkoja oli jo vissin tarpeeks, enkä jaksa mittään ylimäärästä nyt harkata.

Ens viikonloppu on täynnä. On orff-kurssin koe ja vika pitkä sessio, nuorten iltaa, bändiä, kopselikuoroo ja kanneltuntia. Osittan päällekkäinki. Juoksentelen.

Mut kerronpa myöhemmin lissää. Hyvvää ja tervettä uutta viikkoo kaikille!