Mä rakastan mun elämää täällä! Ja kaikkein parasta siinä on Gospel-kuoro! Voisin mennä vaikka naimissiin sen kuoron kans, tai vaikka erikseen kaikien sen ihmisten kans. Jos elämässä ei olis mittään muuta, ku gospelkuoroo koko ajan, ni ääni loppuis kesken alkumetreillä, mutta sitäkin onnellisempi varmaan olisin. Musta tuntuu myös, että oon jo jotaki oppinu siellä, tässä lyhyessä ajassa. Rintaääni vennyy jo korkeemmalle, ku ennen. Kai se on hyvä.

Kaks kertaa viikossa harkkaamisen lisäks henkaan niitten ihmisten kans muutenki. Tännään en päässy adventtikirkkoon, ku harkattiin muumiota kirkon viereisessä Pärimusmuusika-aitassa, mut sopivasti harkat loppu kirkon kans sammaan aikaan ja pihalla törmäsin laumaan kuorokavereita ja niittenhän kans sit henkasin lopun valosasta ajasta. Illalla piti palata takas aittaan harkkaamaan lissää, mut siinä välissä leikin hetken kirkossa ihanan 5-vuotiaan Melanien kans, käytiin Teetin kotona, jossa Teet-ihana teki meille ruokaa sillä eholla, että pelattiin sen kans Eesti-tietopeliä, jossa mä en tienny tietenkää mittään vaikka kaikki autto mua niin paljo, ku ehti... No, en mä tiiä ikinä ees niitä Suomi-tietopelin vastauksia. Kaikkien yllätykseks, myöskin kansanmuusikko-Karmela hakkas vastukset-lähes-ulkoo-opetelleen-Teetin aiolla tietämyksellään ihan mennen tullen. Teetin koti on siitä hassu, että sen molemmat vanhemmat on Suomessa töissä ja sen veli opiskellee Tartossa, niin sepäs assuu sitte yksin siellä lapsuuenkoissaan. Se koti oli myös mun eka niin kierrätyksellinen paikka Viljandissa, että siellä oli oma kompostiki! Kysyin heti Teetiltä, että voinks mä tuua kans mun hedelmänkuoret sun muut sen kompostiin ja se sano, että johan tokkiisa.

Nyt se on aikamoisen varmaa, että kohta muutan sairaalanomasesta Oma kodusta pois. Ihana etnomusikologi-Marion (joka myöskin g-koorissa laulaa) kysy luokseen asumaan kämppiksekseen, ku vanhansa muuttaa pois. Käyn siellä tiistaina vielä kylässä. Ja oon kuulemma tervetullu sinne vaikka heti. Huomenna varmaan käyn irtisanoutumassa täältä...

Marionin kans mulla on pian muutaki yhteistä, ku yhteinen koti ja gopselikuoro. Nimittäin se kysy mua soittammaan rumpuja niitten diskobändiin! Tarkotus mun ymmärtääkseni on tehä diskokovereita kaikista puhkikuluneista, ylisoitetuista "klassikoista". Mä sanoin, että en mä oikeesti rumpuja ossaa soittaa, mutta siihempä sano Marion ainoostaan, ettei hänkää ossaa laulaa, saati ystävämme Brigitta omasta mielestään soittaa pianoo. Kitaristia Maalia en ees vielä tunne, enkä tiiä ossaako se sitte oikeesti soittaa. Näillä mennään. Mä sanoin, että musta on vaan kiva hakata rumpuja. Kohta saan. Kuhhan käyn ne kapulat, paikallisesti pulkat ostamassa. Ku en ottanu Suomesta mukkaan. En osannu tämmöstä elämätä oottaa! Mutta täältä vaan tullaan, teknomaailma. Mä joskus viimevuonna Angry Titsien lomassa taisinki sannoo, et "vielä, ku olis teknobändi niin olis elämä täydellistä!". Nyt taitaa sitte olla.

Lumi on sulanu melekein kokonaan ja kurasta on. Ja lämmintä. Oon pitäny ikkunaa auki pitkään päivisin, ku ei oo ulukona yhtään kylymä. Ihan kahjuks täällä tullee.

Mä tuun Suomeen Torstaina iltapäivällä, jollon harkattaan Hyvä trion kans ja perjantaina keikautettaan Tampereella. Perjantai iltana aikoivat tylleröt huolia mut sibiksen pikkujouluihin mukkaan, jotta voitas vielä sielläki soittaa jotaki. Lauantaki-aamulla meen ekalla ökyaikasella laivalla takas Tallinnaan, ku kaikki muut ennen viittä Tallinnassa olevat oli jo täynnä. Mä en osannu oottaa ollenkaa, että jotkut muutki tahtoo pois itseppäisyyspäivänä Suomesta. Mulla on koulun kammerkoorin kans keikka klo 17 Tallinnan Jaanikirkossa. Pakko mennä, yhessä piisissä sain nakin laulaa alttosoolonki. Ja joissaki muissaki veisuloissa tuntuu vaikeissa kohissa, että laulan yksinäni alttoääntä, ku muut on pihalla. Toista on gopselikuorossa. Siellä mä oon se, joka opettelen ja yritän.

Nop, rankka viikonloppu jatkuu lauantaki-iltana kielikurssin päättäjäispippaloissa, jotka arvatenkin kestää läpi yön. Siitä koitan selvitä aamuvarhaseen linkkuun Viljandiin ja kympiltä alkaviin Muumioharkkoihin. Niitten jäläkeen taitaapi jäähä parin tunnin tauko, jonka jälkeen on sitte ekat Diskot soitettavana!! Mun täytyy muuten Suomesta yrittää ehtiä jonkunlaiset korvatulpat, ku vanahat hukkasin Viljandin nuortenkeskukseen. Tai siis unohin ne sinne kerran. Tyhmää.

Lauantain gopselikuorokeikka meni ihan hyvin, ja sen jälkeen kävin myös ite pitkästä aikaa konsertisa, kuulemassa Göran Månsson bändiä. Oli aika hurja, vaikken niin Göranin vaatteista ja lavaolemuksesta tykännykkää! Sen jälkeen kävin kylässä, kappas vaan, yksien kopselikuorolaisten luona.

Latvian reissult mun piti jättäytyä taas pois, en vaan yksinkertasesti ennää saanu mahutettua moista ohjelmaani. Enkä mä halua lähtee Viljandista mihinkää ennää jos ei oo pakko. Sanottakoon vaan, että kesällä Suomeen muuttaminen, se on tuskaa. Mutta en mieti sitä vielä.

Virossa on nyt myös suuren suuret (siis Viron mittakaavassa) elokuvafestarit, jossa olis ihan tosi mielenkiintosia elokuvia ympäri maailmaa. Mä en oo uskaltanu ees tarkemmin kahtoo ohjelmaa. Skippaantuu multa kiireiseltä nyt nää pirskeet kokonaan. Suurinosa on kyllä Tallinnassa, mutta kyllä tänne Eteläänki on joitaki esityksiä eksyny. Yks mahtijuttu Viljandissa on mm. mykkäelokuva, johon muutamat mun koululaiset improo musan, koko elokuvan ajalle! Hauskaa olis, mut sammaan aikaan on kopsellikuoro harkat, eikä varmaan kettään tämän ylistyskirjotuksen jälkeen mietitytä kummankohan tillaisuuteen mahan mennä.

Ainiin, paljastettaan nyt seki vielä, että niskoillani on hirveesti kassaantuneita kirjotushommia, sekä Kokkeliin, että tänne... Oon aikas kusessa niitten kans. Osassa deadlinet on ollutta ja mennyttä, osassa pian tulevaa. Mut otan Suomenreissulle konneen mukkaan ja koitan kirjottaa ees jotaki. Onneks saan nyt kirjottaa suomeks, ku on semmosia opeja, jotka ymmärtää paremmin suomee, ku enklanttia!

Ihanaa alkavvaa viikkoo kaikille! Ja terveyttä, mulla sitä on riittäny alkusyksyn flunssien jälkeen. Oon tainnu saaha uskomattoman vastustuskykyni taas voimiin!