Kuolemaviikko takana, huhhuh sentään. Meillä oli tosiaanki koulussa kaikki maholliset tunnit mitä vaan olla saattaa. Ja lisäks eilen oli yhen kilpailun dedis, jonne kaikkien mussiikinopiskelijoitten oli pakko osallistua ja lähettää demona yks oma kansanlaulusovitus ja yks ihan mikä vaan sooloviisu. Olis vielä voinu lähettää oman sävellyksen, mut mä paineissani skippasin sen. Ilman montaa hyvvää ystävvää mä en olis ees selvinny noista mokomista.

Viikonloppunakkaa en saanu olla kovin rauhassa. Perjantaina hajos uuni ja hella (jotaki kaasujuttuja, mä en ymmärrä ja ootan, et Marion tullee viikolopun vietosta). Ite eppäilen, et ne toi meille kuukaus sitte uuen kaasusäiliön sijjaan vahingossa tyhjän ja se on taas loppu. Lauantain mä sit hyppäsinki kylästä kyllään vähänniinku ruuanki perässä. Aamulla kyllä siivosin kotona oikein pitkästä aikaa ja kunnolla! Ja sit oli semmoset raastinrauta-gopselikuororeenit, että oksat pois. Tosi tehokkaat reenaukset pitkästä aikaa, ja taas tuli opittua yks uus hassu veisu, "Run run river". Ens viikon su laulettaan taas Jumiksessa.

Eilen mulle tuli sit vieraita oikeinki kolome kappaletta, saksalaiset Doreen ja siskonsa Franziska, ja Itävaltalainen Susi. D ja S opiskellee Tallinnassa, pikkusisko F oli D:n kans Viron kiertueella. Käytiin käppäilemässä kylillä, kirkossa konsertissa ja tietty must must linnanraunioilla ja sit kateltiin vilimiä iltasella ja syötiin sallaattia (ku ei siis mittään lämmintä ruokaa ollu tarjolla..) Onneks on ees veenkeitin.

Aika ihmejuttuja kuuluu elämään muitaki. Mä ossaan soittaa säkkipillillä superhelpon "Targa rehealune" -veisulon. Ainaski sen verran virreessä, että siitä ennalta meltsun tuntevat sen tunnistaa. Tästä se lähtee. Arvatkaa vaan tekiskö jo mieli ommaa pilliä.

Eilenillalla mua puri itikka. Toistin itelleni muutamaan kertaan; "Nyt on maaliskuu, nyt on maaliskuu." Mut kävin myös Joulukuussa uimassa joessa. Tammikuussa näin elävän kärpäsen. Lumi sullaa ja maailma on sohjoo täynnä. Vielä kummiski käppäillään aina tosta Paalajärven poikki. Hyvin tuntuu jää vielä kestävän, käy siinä jotkut vielä pilikilläki.

Mua kysyttiin taas sinne hullujenhuoneelle käymään, tällä kertaa Kevättyttö ja -poika kisan tuomaristoon. Jännittävvää, suostuin tietty heti. Ne oli myös aatellu loogisesti, että mä voin sit aina väliajoilla soitella ja laulella kaikkee. Keksin jo alun kolmannelle vironkieliselle laululleni, toivottavasti saisin sen valmiiks ajoissa! Teet-ystävä lupas kyllä auttaa, siitä on kieliperfektionistina aina suunnattoman nautinnollista korjata kaikki mun kielivirheet aina kieliopista ääntämiseen (sanojen painot ja rytmitys on tällä hetkellä uusinta huutoo).

Tällä viikolla tunteja on ihanan vähä, kaikki soittotunnit kylläki ja laulutunteja peräti kaks plus vielä joku äänenmuodostutkurssi perjantaina. Ja sit niitä rästejärästejärästejä, joita on nyt jo niin paljo, etten uskalla ees aatella... Viime viikkoo kuormitti henkisesti vielä seki, että Kokkolasta tuli uutista, et mun pitäs tehhä vielä kolmaski kurssi sinne tänä kevväänä itekseni. Onhan se aina ens vuojesta pois, katellaan nyt sit mitä siitäki tullee.