Mua melkein taas kosittiin. Oliskohan ollu neljäs kerta. Tullessani lavalta, hullujenhuoneen kylmässä kulttuuritalossa, "kevättyttö ja -poika" -kilpailussa (jossa olin väliaikamuusikkona), näkivät silmäni itkuiset kasvot korviini tunkeutuessa samanaikaisesti sanat: "Vironpoika rakastaa suomentyttöä! Eihän meillä olisi edes mitään ongelmia, kun sinä puhut jo niin taitavasti viroa!"

Harmi vaan, että toi mun fani, Ilmar on ehkä pian 70-vee. 

Muuten menneeki penkin alla pysytellessä, oon yrityskurssissa niiiiin paljo myöhässä, että se stressaa ihan sairaasti. Tajusin vasta nyt taas tarttevani Suomesta yhen kirjan eetekseni ja lähetin kirjastoon viestiä, josko ne vois joskus mulle sieltä lähettää. Nyt olivat kaik lainassa, eli saan kestää tätä stressiä nyt ärsyttävän pitkään. Bläääääh.

Muutenki tuntuu, että oon myöhässä. Tällä hetkellä konkreettisesti kyläilyreissusta, laitoin viestiä, että tuun myöhemmin. Mut myös ehkä koko elämässä. Joko mä oon elämässä myöhässä tai sit mun elämä on. Aina vaan ja iankaikkisesti, Aamen.

Huomenna laulettaan gospelkoorin kaa taas Jumiksessa. Semmonen laulu, jossa laulettaan sekä sairaan korkeelta, että yhessä kohtaa sairaan matalalta. Matalaltaki on vaikee laulaa sen jälkeen, ku on joutunu huutamaan kovasti ja korkeelta rintaäänellä. Vaikka tännään mulla oli jo reeneissä semmonen olo, että sain välillä leuanki rennoks enkä painanu ollenkaa niin paljoo. Ehkä mä pikkuhiljaa opin!

Yks hyvä uutinen elämässä on kuitenki se, että uuni taas toimii. Oltiin reilu viikko ihan ilman hellaa tahi uunia, veenkeittimen varassa. En oo ikinä ennen syöny näin paljo leipää. Vaan kyllä meillä nyt taas muutaki syyään. Ruisleipätaikina on myös kohhoomassa.. Tosin Marion on vastuussa siitä.

Ainiin, ja tittididiittidii, Sytykkeen levy on valamis! Letut leivottunna. Laittakaa viestiä, jos joku tahtoo tilata!