Viikonloppu oli mitä ihanin. Ihanassa seurassa, ihanan asian parissa ja puolesta. Olin torstaina myöhään yliväsyneenä kaverin synttäreiltä enkä päässy sieltä nukkummaan ennen puolta neljää. Seuraavan päivän tehottomuuksissa myöhästytin mun, ja saksalaisten vapaaehtostyöläisten, Mareiken ja Fabianin liftaussuunnitelmaa vajjaalla tunnilla ja päästiin lähtemmään Viljandin keskustasta klo 15.50.

Mareike oli tehny hienon kyltin, jossa luki toisella puolella Pärnu ja toisella Riga. Käytettiin ekana sitä Pärnua, et päästiin Riikaan vievälle tielle. Kyltin avulla saatiin ekana suora kyyti Pärnuun tosi mukavalta, noin mun ikäseltä pojalta, joka ei paljoo puhunu. Autossa paukkunu ysäritekno puhu puolestaan. Mutta me tykättiin oikein turvallisesta kyyistä ja siitä, että se poika oli ollu kotonaan käymässä ja sen äiti oli antanu sille kukkia, joita sillä oli siellä autossa mukanaan.

Toinen kyyti oli myöskin laadukas, mutta lyhyt. Päästiin Riikan tiellä errään isän ja pojan kyyissä kymmenisen kilsaa etteenpäin, ennenku kääntyivät tieltä kottiinsa. Sen jälkeen meiät kyytiin poimiki sitte 26-vuotias Euro car-autovuokraamossa työskentelevä latvialaispoika, joka oli viemässä yhtä 9-paikkasta autoo yksin Tallinnasta Riikaan. Mikäs siinä, mehän tultiin oikein mielellämme matkaseuraks. Erityisesti Fabian oli innoissaan, ku tämä poika jakso vastailla sen Latvia-aiheisiin kysymyksiin ja pysähyttiin yhelle huoltsikallekki vessaan ja välipalalle. Lopuks se vei meiät Riikassa ihan juna-aseman lähelle (joka oltiin sovittu kohtauspaikaks) ja toivotti meiät lämpimästi tervetulleeks Riikaan. Hyvä, ku ei halattu. Kyllä liftaaminen on mukavaa!

Juna-asemalla tavattiin Marion, Franzi ja suomalainen tanssijatytär Heidi, sekä muita Latviassa työskenteleviä saksalaisia vappaaehtosia ja mentiin meiän yöpaikkaan yhen Aian luo. Kaikki oli niin väsyneitä, että ei jaksettu ennää sen päivän pippaloihin. M, F ja H oli jo ollu seminaareissa ja katomassa dokumenttifilmejä. Ja sinne elokuvateatterriin oli päässy sissään skinejä, jotka oli ruvennu taputtammaan ja hurraamaan kesken elokuvan, ku siinä oli hakattu homoja. Marion ja Heidi oli ollu aika panniikissa siellä, mut onneks sitte turvamiehet oli tullu ja sit ne skinit oli ite lähteny pois.

Lauantaina oliki sitte ite parraati, jota vois seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta mielenosotuksekski kuhtua. Se tapahtu ison isossa suletussa puistossa, jota vartioimaan tuli suurinpiirtein varmaan kaikki Latvian polliisit. En oo ikinä ennen livenä nähnykkää sellasta märää ja niin hyvin varustautuneita polliiseja. Niillä oli luotiliivit ja kaikki vermeet. Tuli ristiriitanen olo, toisaalta turvallinen, toisaalta sellanen, että - onko tää nyt sit tarpeen häh? No, onneks koko homma suju superrauhallisesti eikä mittään konflikteja sattunu. Eikä munan munnaa lentäny.

Jo ennen meiän parraatin alottamista alko aian toisella puolella vastamielenosotus. Osa niistä huuteli rumia, osa heilutteli raamattua, osa vaan näytti ihmetelevän. Marion sano mulle heti ekan raamatun nähtyään, että "Ulla, miks me ei tajuttu ottaa kans raamattuja mukkaan?" Olis ollu kyllä aika hyvä veto munki mielestä. Parraatin jälkeen mua haastateltiin Latvian telkkariin ulkomaalasen näkökulmasta ja mä kerroin muun muassa, että kyllä mäki uskon Jumalaan. Sit ne kysy multa, että rakastaako Jumala mun mielestä homoja ja lesbojaki sit? Ja mä vastasin, että jos Jumala on kerta luonu kaikki immeiset, ni tottakai se ihan jokaikistä niistä rakastaa. Toivottavasti ne näytti siellä uutisissa ainaki sen kohan ja toivottavasti ne uskonnolliset vastamielenosottajat oli töllön eessä kahtomassa.

Vastamielenosottajissa oli munki silimille nähtäväks ihan oikeita skinejä! Huomatkaa alla olevan seän käessä hieno pirtanauha! Mitähän se olis sanonu, jos olisin marssinu kansallispuvussa toisella puolella aitaa? (Olis sillä varmaan ainaki tullu kakka housuun!)

Meiän porukka oli paljo värikkäämpi, huusi paljon ilosemmin ja paljon onnellisempia asioita, laulo rakkauslauluja, teki aaltoja ja lopuks tanssittiin. Mulla oli tosin siinä vaiheessa jo niin kova pissahätä, ettei ennää pystyny kauheesti hyppimmään. Mutta kaikki vaan puolta valihtemmaan, kumpaan sakkiin kukaki halua. Niihin, jotka valmistautuu vihasin huuoin vai niihin, jotka pukkeutuu satteenkaaren värreihin ja on onnellisia?

Oikeenpuoleisen kyltin tekstiä en tiiä, mut toi vasemmanpuoleinen oli Marionin lemppari kaikista ja siinä lukkee, et "Maailma ei oo mustavalkonen, maailma on värikäs!" Mä sain kans kannettavakseni tollasen ihanan ison satteenvarjon (joka piti lopuks pallauttaa, yhyy...) ja välillä kannoin myös osana letkaa issoo amnesty-panderollia. Siellä oli porukkaa joka Euroopan maasta ja Marion pääs kantammaan Estonia-kylttiä. Me käytiin Heidin kans juttelemassa muille suomalaisille, mut jäätiin kulkemmaan silti M:n kans Eesti-kyltin alle, ettei sen tarttis olla yksinäinen.

Parraatin jälkeen oli vuorossa paljo puhheenvuoroja, joita istuttiin kuuntelemassa ja sieltä ne mut sinne telkkarihaastattelluunki bongas. En keksi muuta selitystä siihen, miks just minä yli saan ihmisen joukosta, ku maailman ihanin äitin muinoin itelleen tekemä keltanen hippipiponi. Näkkyy kauas vissiinki. 

Siinä iltapäivällä jäi onneks vähä aikaa myös käyä yhellä torilla ja kierrellä katuja. Mun vähäset Latvian rahat meni lähinnä ruokaan, yhteen tuliaiseen kaverille, joka olis tahtonu mukkaan, mut ei päässy ja sit ihaniin pinsseihin. Ja tietenki monien katusoittajien ja laulajien hattuihin. Muun muassa tälle ihanalle, ainakin valssilaulujen taitaja-mummelille. (vink vink eräälle kesätyöttömälle laulajatar-ystävälleni vaan!!)

Muutenkin katutaide oli Riikassa hienoa, oli sitte päivä tahi yö.

Lauantai-iltana oli Riikassa onnellisena sattumana myös museo-päivä, eli ilmanen sissäänpääsy kaikkiin Riikan museoihin! Me käytiin valokuvamuseossa ja sitte yhen kansanlaulujen kerrääjän museossa, jossa oli kylläki konsertti menossa ja sit me ei päästy siellä joka huoneeseen.

Illan lopuks oli Baltic paraid-ohjelmassa kolomet pilleet, joista me valittiin transvestiittien kauneuskisat. Ja nekös vasta huiput oliki! Kilpailijat oli panostanu kissaan ihan hulluna, niillä oli eri puvut ja kampaukset joka kierrokselle. Osa oli ihan hullun hyviä tanssioita, ja sit ne veteli kaikki piikkikorkkareissa jotain mahtavia steppauskoreografioita siellä. Kaikkein dramaattisimmalla ohjelmalla kisannu Drag queen voitti, se panosti enemmän draamaan, vaikka kyllä seki tanssia osas. Parasta oli palkintojenjaossa nähä kolmanneks ja toiseks tulleitten ilimeet, ku ne kovasti yritti peitellä pettymystään tekohymmyyn.... Kisat kesti myöhään yöhön ja väsymys meinas tunkee päälle, mut sinniteltiin ja oltiin viieltä Aian luona menossa nukkummaan.

Seuraavana päivänä saksalaiset (muut paitsi Franzi) lähti jo aamulla liikenteeseen, ku jossain oli saksankielinen Jumis ja sit Mareike ja Fabian läks sen jälkeen taas liftaamaan. Me ei oltu ees sillon vielä niin elossa, että olisin joutunu mukkaan. Marionilla on töistä nyt vappaata koko viikko, ja se mennee Franzin kans Tarttoon. Mä suuntasin Heidin kans junalla Viron ja Latvian rajamaille Valgaan, josta läks linkku Viljandiin. Kotio pääsin vähä kasin jäläkee illalla.

Heidin kotimatka suju lähinnä nukkuessa, mun sanoja ja kehorytmejä oppiessa ens viikon tutkintorumpaa varten. Tervetuloa vaan kaikki tutkinnot ja kokkeet, kyllä mä teistä nyt näin mahtaisan viikonloppurymyämisen jälkeen selviy'yn!