Meillä oli eilen esitys nimeltään Goodbye Estonia. Tehtiin se yhessä Heidin ja Marionin kans. Kaikki ollaan täältä lähössä pois, Heidi Lontooseen kuuluisaan Laamanin tanssikouluun, Marion Brasiliaan vappaaehtostyöhön ja minä Kokkeliin koulua lopettammaan. Ylleisöön tuli yli viiskyt ihmistä ja sen jälkeen meillä oli vielä pilleet. Oli niin paljo ihmisiä sielläki, että jossaki vaiheessa oli tungosta ja vessajonnooki. Kaverit kirjotteli mulle vieraskirjaan, että goodbye and wellcome back heti, ku vaan pääset. Ja, että mä oon nii friikki, ettei ne mua niin vaan unoha.

Täti-Ulla ite opetti illan nuorimmalle osallistujalle, kolmevuotiaalle Alfredille miten suomalainen karhu sannoo (murrr) ja siitäkös innostuneena A juoksenteli innoissaan kaikkia vieraita ja etenkin lempparisetä-Teettiä (joka juoksenteli korkeelta kiljuen karkuun) pelottelemassa. Tämä kaikki lähinnä siks, että ennen sitä kuulin ite virolaisen karhun sanovan vaan mommommom. Ei oo tainnu virolaiset karhuja kauheesti moikkailla. Mä pyysin Alfredia vielä piirtämmään vieraskirjaan miltä virolainen karhu näyttää ja tulokseks synty ihana karhu pesässään ja vielä kolme karhuvauvvaa!

Pilleitä varten me ei oltu ehitty yhtään siivota, lattiat oli roinaa täynnä, tiskit tiskaamatta ja pyykit pesemättä. Tullessani ekojen vieraitten kanssa tungin enimmät roinat kaappiin ja runnoin kaapinoven väkivalloin kiinni. Ja sitte laulettiin Marionin keksimää haisemislaulua, ku ei meillä ollu yhtään puhtaita vaatteitakkaa jälellä. (Marion on oikeestaan tehny koko haisemislaulun Angry Titseille ja unelmoi nyt, että AT tullee syksyllä vironkiertueelle ja M saa tulla siihen lauluun vierailevaks solistiks!)

Koulussa on päivät pitkät tutkintoja, joista lähinnä yritän päästä läpi. Kummitäit Kaija ja Saara kävi kylässä semmosseen aikaan, etten paljo ehtiny niitä hyysätä, onneks sentän museossa ja taidenäyttelyssä ja kävelyillä käymään. Viime perjantaina oli kannel- ja bänditutkinto, ne meni molemmat aika penkin alle, mut läpi kummiski. Torstaina oli runolaulukurssin tutkintokonsertti, jonne opettelin kahen laulajan laulutyylejä tosi tarkkaan, yhen kiikkulaulun, tein yhen hurjan sovituksen ja sit vielä opettelin yhen eepillisen, 18 minnuuttia kestävän pitkän laulun ulukoo. Meitä tutkinnon suorittajia tais olla 13, joten me ei saatu laulaa kaikkia lauluja ja mä sain laulaa kaikki muut paitsi sen pitkän laulun. Möö. Turhaako työtä siis? Onneks on vielä laulututkinto 16.6, ehkä kertailen sanoja Ilomantsissa iltasin ja laulan sen sit siellä.

Eilen Goodbye Estonian harkkojen ja esitysten välissä oli myös improkurssin tutkintokonsertti, jossa soiteltiin ja lauleltiin viulisti-Johannan ja kitaristi-Jalmarin kans ihan vaan omasta päästä ilman mittään suunnitelmia puolisen tuntia. Välillä oli sellasia ööö..ööö..ööhömmömmöö-mitähän me nyt oikein tässä meinattaan-kohtia mut välillä myös "voi vitsi tää on parasta ikinä!"-kohtia. Tuloksena oli kuiteski puoltuntia suoraa krittiikkiä. Ihan asiaaki, mut lautakunta ilmeisesti aatteli, että kai me nyt tiiettään olevamme jo niin hyviä, ettei meitä ennää tartte erikseen kehua. Mut ei se mun mielestä niin mee. Johannan kans illalla mun luona kritisoitiin takasi koko pallaute.

Nyt on perjantaina eessä vielä uuemman kansanlaulun ja kansanomasen koraalilaulun tutkinnot. Sanat on päässä osittain, ajattelin kohta alotella noihin tosissaan valamistautummaan. Yks sovitus vielä pitäs kans uuemmasta kansanlaulusta taikoo.. Eiköhän se tässä. Leivoin tästä päivästä itelleni vappaapäivän vaan olemalla menemättä kouluun. Olis ollu vaan yks tunti ja noh, ei mun elämälle mitenkään mahottoman tärkee. Alotin pyykinpesun ja ostin matkalippuja Suomeen. Kohta vuorossa kaikkien mahollisten astioitten peseminen (pilleitten jälkeen, tiiättehän...) ja pöyän raivaaminen. Illalla viimessiin gospelkuoroharkkoihin pitkään aikaan.

Tätyy kai tässä jo ruveta nöyrtymmään ja myöntämmään oman vaihtovuotensa olevan ihan kohta ohi. Ennen sitä aion vielä ehtiä Paalajärveen uimaan.

Yllä selittelen kanneltutkinnossa miks päkarauakannel on Viron punkein soitin. (Sain koko lautakunnan asiasta täysin vakkuuttunneeks!) Alla Viljandin ikikukkia.