Siitä mitä mulle kuuluu. Ei oo pitkiin jorinoihin aikaa.

Yritystoimintaa ja liiketoimintasuunnitelman tekkoo. Hullun lailla (tai siihen on pyrkimys).

Hulluna koulua täälläki päässä tällä viikolla, tuskasta yhtyettä ja sovittamista, uuempaa kansanlaulua, koraalilaulua, kansanmusateoriaa, käytännön kansanlaulua... KAIKKI taas sullottuna yhteen viikkoon. Lisäks tietty soittotunnit.

Goodbye Estonia, eli projekti jota me suomalaisen tanssijatyttären Heidin ja Marionin kans häärättään. Mun pitäs nauhotella Heidille piisejä, et saa miettiä niihin koreografioita, mut oon ihan huono ja myöhässä siinäki. Tännään on harkat ja huomenna ja joka välissä. Tän takia joutuu skippaamaan paljon, huomisen tanssituvan ja Taize-hartauen Tallinnassa, jonne olisin tosi kovasti tahtonu mennä.

Jonkun verran Amnestykissaa, jossa mun keskimääräkilometrit kyllä tällä viikolla varmaa laskee, ku lehmänhäntä. Vaikka täytyyhän tota koulun koin väliä sentään ravata ja on seki suunnilleen kaks kilsaa suuntaansa.

Täällä on grillijuhlat nyt kovassa huuossa, niitä on ollu suurinpiirtein jokatoinen päivä. Mä käyn välillä vaan sosiiaalisesta painostuksesta kääntymässä, välillä vähän puolella pakaralla istumassaki. Riippuen seurasta ja siitä onko niissä mittään muuta, ku lihhaa tarjolla.

Huomenna meen taas käymään hullujenhuoneella soittelemassa. Oon jo vakiomuusikko siellä, enkä yhtään pysy laskuissa monesko kerta tää on. Mut on siellä niin mukava käyä ja kuhtuvat niin avosylin sinne aina. Ja musta on itestäki hauskaa mennä sinne ja tehhää stressitöntä mussiikkia. Nyt aattelin ehkä ottaa munniharpun mukkaan ja sit jotaki vois laulaa kans.

Toissapäivänä juteltiin Karmelan ja Teetin kans ampparinpistokokemuksistamme. Sit eilen mua pisti amppari jalkaan. Olin pihalla kaverin kans ja se pelkäs ja mä selittelin, et oo rauhallinen niin se ei tee mittään. Sitte se tuli mun ympärille ja pörräs siinä aika kauan. Mä olin jo ihan varma, et se meni pois ja olin laskemassa kättä reien päälle, mut se oliki just siinä, säikähti, pisti ja lensi kivenkolloon kuolemmaan. Olipa mukava elämän loppu silläki. Niinku mä olisin sen polosen halunnu tappaa tai ylipäätään ikinä niin tehny. Eilen oli sit se kohta vähä kippee ja punanen, mut ei oo ennää yhtään.

Lopun aikaa elmässäni mietin vaan kaikkee, mitä teen sitte, ku liiketoimintasuunnitelma on valamis. Alan lukkee Harry Pottereita viroks, kirjotan monta kirjetta ja piän jonkimmiset tuskasen urakanloppumis juhlat.

Ps. täällä ei oo ennää niin kuuma, ku viime viikolla. Ärsyttävän kuiva vaan, kaikki kasvaa hirveen hittaasti ja ainaski Teetin mielestä kevät on hulluna myöhässä.