Kaustinen on takana. Mun hommat siellä loppu Sytykkeen keikkaan perjantaki-iltana ja suoraan siitä alkoki sit kotimatka. Olin jo tuolla viimesellä keikalla aika uupunu ja ääniki teki vähä mitä huvittaa, eikä tuntunu omalta ennää ollenkaa. Sit käviki nii, et tulin kottiin päästyäni kippeeks. Eilen lähin puolen päivän jälkeen pyörällä kylälle, ajoin hirveetä kyytiä, ku aattelin seuriksen kirppiksen menevän yheltä kiinni. Etin sieltä kirppikseltä puna-valkosta essiintymisasua Viljandin Maameel-projektiin ja löysin ihanan valkosen pellavamekon, jossa on käsintehtyä pitsiä. Kuitenki kirppikselle päästyä alko samantien huipata. Äiti oli onneks kylällä kans, ja vieläpä lähössä sammoihin aikoihin kottiin, niin pääsin sen kyyillä.

Enkä ees muistanu miltä tuntuu, ku on kuumetta, ku ei mulla oo ollu ainakkaa parriin vuoteen. Mut ei se nytkään kovin korkeelle noussu, ihan vaan siinä 37.2 asteen kieppeillä pyöriskeli. Päätin eilen, et jos tännään ei ennää kuume nouse, niin lähen huomenna Viljandiin, ja sen suhteen ihan hyvältä näyttää nyt. Kauheen tavarakuorman kans, ja illalla on maameelen eka konsertti, jaiks! Nää pikatauit on kyl aika pitkään jo ollu mun allaa, että eiköhän tää tästä. Nuha on kova, mutta sitä karkotellessa oon juonu kuumia ja höyryhengitelly vähä joka välissä. Ja syöny vitamiineja ja proteiinia ja rautaa.. Ei pitäs olla puutostiloista kiinni.

On ihanaa mennä taas Viljandiin! Toivottavasti siellä olis lämmintä.

Lühikselt Eestikeeles ka: Kaustinen folk music-festival lõpes ära ja ma olen jälle Kiuruvedel. Töötasin seal üle nädala aega päris palju ja kui sain kodu, jäin haigeks.. Nüüd proovin saada kiireesti terveks jälle, et saaksin juba homme reisida Viljandisse kõikide pillidega ja õhtul mängda esimesel maameel-kontsertil!

Nii tore on jälle Viljandisse tulla ja kohtuda sõbru! Loodan, et seal on soe ja päike paistab, sest Soomes on päris külm suvi.