Oon vieläki Viljandissa vaikka suunnitelmien mukkaan mun olis viimeistään aamulla pitäny lähtee. Ekaks linkulla Tallinnaan ja laivalla yli hörps vaan ja sitte Amandan luo yökyllään ja aamujunalla kokkoon Maanantaina, et ehin töihin.

Vaan ehhehheipäs näin mennytkään. Tuli ilkeä myrsky ja merellä ei liiku muut, ku kalat, jos nekkään. On aika harvinaista, että isoimmatkaan laivat ei kule. Myrskyvarotuksia on annettu nyt tiistaille saakka.

Tallinkki on näköjään laivayhtiöistä uhkarohkein, (tai vittumaisin) joka perruu lähtöjä yks kerrallaan ja viimesimmässä tipassa. Vielä nytki kun kävin kahtomassa, niin yks laiva yöllä olis ilmeisesti menossa. Mutta mä en vaan luota, että se pääsee ikinä lähtemmään, ja pysyttelen siks vielä ens yön Viljandissa, jossa on yöpaikkoja vaikka muille jakkaa. ja lämpöä ympärillä. (Tännään kannettiin puita, ku yks kiltti iskä toi polttopuita niitten kotimetästä, ja mä tunsin jo kutsumusta auttamaan jotenki, kun oon kojunu niitten nurkissa jo melkein viikon). Aamujunalla siis näillä näkymin siirryn Tallinnaan tosissaan yrittämmään tätä vaikeaksi havaittua meren ylitystä.

Eckerölinen sivuilla luki vielä, että huomenna 17.00 laiva näillä näkymin lähtis ja samoin Viking linen sivuilta bongasin klo 16.30 lähtevän laivan. Tallinkilla tietysti oli koko huomisen arsenaali vielä lähössä ja aattelin, että varraan sieltä tänä iltana jonkun matkan, ku sit ne siirtää sitä varrausta niin pitkälle, että joku laiva pääsee lähtemmään.

Se onnenpotku tässä kuitenkin vielä etteen potkahti, että kiireinen ex-kämppikseni Marion, joka ei ennää asu Viljandissa vaan on tämänkin viikonlopun seilannu ympäri Virroo niin, ettei me lukuisista yrityksistä huolimatta olla päästy näkemään, ankkuroituu tänä iltana Tallinnan kotiinsa ja sitte me ehitään huomenna nähä aamujunan saapumisesta siihen asti kunnes mun laiva lähtee. Tai jos ei mikkään lähe, niin sitte ainakkii saan mennä niille yöks. Ja yrittää josko tiistaina tärppäis.

Tää Suomenlahen ylittäminen on mulle jo sen verran arkista puuhaa, että on ihan kummallista, ettei siitä ihminen yhtäkkiä suoridukkaan, vaan luonnonvoimat voittaa. Ja mun vironkaverit on tietty ihan innoissaan, ku saavat pittää mua hyvänä vielä jatkoaikaa. Oppilaat suomessa joutuu soitotunneille korvausajoilla ja minä vähän niinku ylitöihin. Ja reenauksestakkaa ei meinaa tulla mittään tietenkää. 

On niin ristiriitanen olo. Tietysti on ihanaa olla Viljandissa, vaan nauttia olosta ja kuunnella myrskytuulta ja hengailla. Toisaalta olen täällä nyt vaan ihan jumissa ja tekemättömiä asioita kertyy loppuviikkon hurjuuksien vauhtia. Ei sitä koskaan ossaa olla mihinkään tyytyväinen.