Hyvä ylleisö, (paitsi kaikki pedagogiikan opettajani, pankaa te silmät kiinni tämän ensimmäisen kappaleen ajaksi) saanen pyytää anteeksi kirjoittamattomuuttani ja selitellä sitä sillä, että olen tämän blogi-päiväkirjan sijjaan ekkaa kertaa elämässäni ihan oikeesti kirjottanu oppimispäiväkirjaa! Ja vieläpä huomannut, ettei se oikeastaan niin kamalaa olekkaan! Opinnäytetyöni lomassa, kun varsinaista opparia tuntuu vaikeelta kirjottaa, neuvo mun ohjaaja alottammaan päiväkirjan, johon saa kirjottaa asiaa tai asian vierestä, purkamaan kaiken päästä. Ja mikä parasta, ne asia-osat voi sitten myöhemmin poimia sieltä varsinaiseen työhönkin!

Mä teen semmosta kirjaa, johon tullee mun omia lauluja nuotteina ja levynä ja sitte kirjotan siihen tarinan ja taiteilen kuvia. Kohderyhmäkseni haluaisin sanoa, että kaikki jotka uskaltaa siihen aikoinaan tarttua. Ohjaajan mielestä se on liian raju lapsille, mun mielestä ne vaan ymmärtäis sen erilailla, konkreettisemmin. mutten sitten tajua onko se sitten niin pahasta, jos  ymmärtää erilailla. Emmää usko, että siitä on kuiteskaa mahollista traumoja saaha. Mutta ehkä varsinainen kohderyhmä on siis mun ikäset ja mahollisimman mun kaltaset tyypit. Ku mä teen kuitenki semmosen työn, mikä on mun mielestä hyvä, niin sitten siitä tykkää ehkä ainakin ne mun kaltaset. Varman päälle.

Teoreettinen osio tutkailee laulujen tekemistä terapeuttisesta näkökulmasta. Siitä mitä mä lauluja tekemällä saan. Oon nyt lueskellu tätä varten vähä musiikkiterapia-kirjallisuutta ja jääny siihen ihan koukkuun. Nytki luen yhtä tapauskertomusta, jossa puhutaan vaikeeta terapeuttien kieltä ja selitetään alaviitteissä vaan kaikki musiikki-termit jotka taas on mulle tuttuja. Mut luenpa sitä silti ja tajuan minkä tajuan. Se on silti mielenkiintosta ja mä jo päätin, että musta tuleeki isona musiikkiterapeutti.

Näitten opparipopparihommien lisäks puuhailen kakkostutkintoni ympärillä. Se on perjantain 20.11 klo 13.00 Renlundin museon pedagogion vintillä, jossa on myös ite-näyttely ja ihanasti liplattava vanha patteri. Aattelin roudata paikalle mattoja ja tyynyjä, hyväjalkasten kohtalona, kun on istua lattialla. Makoilukin on suotavaa, jos mahtuu! Kuuntelemmaan päästäkseen varmaan täytyy maksaa museon sisäänpääsymaksu 2 €, ajattelin, ettei se olis opiskelijoillekkaan liikaa, kun kannustaa mua sitten ehkä viimeistellympään lopputulokseen, ku se nyt sitte on ihan oikee soolokonsertti samalla. Nyt, ku popparini on kokonaan kirjallinen, niin tää onki mun vika varsinainen tutkintokonsertti tässä koulussa. Tai nojoo, on kevväällä puolentunnin sävellys ja sovitus-tutkinto ja kolmen piisin puhallin-tutkinto. mut ne on pikkujuttuja tän rinnalla.

Siis natuge Eestikeeles ka; Hea publik (mitte minu pedagogiliste ainete õpetajad, kes võiks nüüd panna silmad kinni järgmise asja ajaks) ma vabandan teid väga, et ma pole pikk aeg kirjutanud midagi ja seletan seda sellega, et ma olen esimest korda elus kirjutanud õppimispäevikud! Ja see pole ültse hirmus asi. Kui on raske kirjutada diplomitööd, siis minu juhendaja püüdis mind kirjutama õpimispäevikud, kuhu ma saan kirjutada kõige mis meelde tuleb, ja ei veel ole vahed, kas see on lobutöö jaoks kasuliku või ainult midagi muud, ja nii ma olen teinud.

Ma tegelen sellise raamatuga, kuhu tuleb minu tehtuid lauluid nootidega ja plaatiga ja siis kirjutan mingi muinaisjuttu ja joonistan pildid. Raske on mõtleda kellele ma tahan seda raamatud teha, ja mõtlesin, et kui sellest tuleb minu enda meelest hea, siis see võib olla suunnatud võimalikku minumoodi inimestele. Siis vähemalt kellelegi see meeldib, vähemalt mulle endale.

Ma pean ka kirjutada teoreetilise osa ja mõtlesin, et uurin seda millist teraapiad see laulude tegemine mulle on ja mis ma sellest saan. Miks ültse seda teen ja miks terve aeg tuleb minge lauluid pähä. Hakasin lugema selle uurimuse jaoks siis muusikateraapiakirjandust ja see on nii huvitav, et juba mõtlesin, et hakan pärast seda kooli muusikateraapiad õppima!

Siis tegelen ka minu viimase kantele-eksaamikontsertiga, mis toimub reedel 20.11 klo 13, ühe muuseumi ehituses, vana kooli pööningul. Seal on ainult väike ruumi, aga ilusalt laulv radiaator, millega ma saan 60 minutid improviseerida! Kui tahab seda kuulama, peab siis maksda 2 € muuseumi sissepäästasu, ja sellepärast see tuntub mulle ka rohkem kontsertile ja pean seda algusest lõpuni kontsertiks mõtlema.

Homme öösel kell 04.50 ma lähen Norra-Rootsi, kus on pensionääride Kantele ehitus- ja mängu kursus. Tore, on et ma saan ise ka ehitada kandle endale (ma ei ole ühtegi veel teinud kunagi..). Siis mängin seal ka soolokontserdi ja õpetan neid vanaemad ja vanaisad mängima enda pillidega natuge! Loodan, et tuleb hea kursus mulle ja õpilastele ka. Nad vist tahaksid järgmisel korral terve Sytyked esinema..

Huomenna aanuyöllä klo 04.50 hyppää junnaan ja matkustan Ruotsin Kalixiin, jossa on semmonen eläkeläisten kanteleenrakennus ja soittokurssi. Mäkin saan rakentaa viiskielisen! Ja sitten soittelen siellä soolokonsertin ja opetan niitä soittelemmaan. Toivottavasti tullee mukavaa! (Ainakin ne yrittää kuulemma, ku ne haluis koko Sytykkeen sinne seuraavalla kerralla).