Olen Maa-meel nimisen Viron bändini kans kiertueella. Yks keikka takana, Raplan Tule-tee festareilla, huomenna Tallinnassa, ylihuomenna Tartossa, torstaina Viljandissa, jossa oon nytki viettämässä lepopäivää ja kavereita näkemässä. Parhaillaan istunkin muusikamajan tutulla sohvalla kansanmuusikoitten puolella, välillä tuttuja halaillen ja moikkaillen. Tuntuu hyvältä.

 Tule-tee festari oli hieno pikkunen kansanmusiikkipäivä, siellä oli seittemän konserttia, tanssitupa, ja jaemja päälle. Parasta oli se, että Maa-meel soitti konsertin heti alkuimpron perrään, joten olin lopun festareita vappaa kuuntelemaan ja olemaan! Kauheesti ylleisöö ei vielä päiväkonserttiin eksyny (tai oli, mutta sali oli myös iso ja tuoleja paljo), mutta me päästiinki pääuutisiin, ja se tietty korvas kaiken! Kulttuuriakatemiasta oli tullu pari perinnekäsitöitten opiskelijaa opettammaan huovuttamiskoruja ja erilaisten rannenauhojen ja lautanauhojen punomista (mm. pari n. 17-vee poikalasta siellä ihan onnessaan teki 6h itelleen vöitä vaaleenpunasista ja punasista langoista, jotain hiasta ja monimutkasta mallia!). Koko päivän oli pientä purtavvaa ja erilaisa yrttiteitä tarjolla (purkeissa erilaisia yrttejä, ja hunajaa, josta sai tehä omia sekotuksia) Päivälipun lunastaneille annettiin itse punotut rannekkeet käteen. Ja jos halusi, oli mainoksissa ennakkoon kuulutettu, että päiväipun voi lunastaa paitsi rahalla, myös tekemällä esiintyjille ruokaa! Tämä oli näin esiintyjän nääkökulmasta erittäin hyvä idis! Söin päivän aikana mm. ex-koulukaverin tekemää herkkuherkku-suklaakakkua, omena-kakkua, omppuja, erilaisia mehuja, salaatteja ja kaiken kruunaavana semmosta yhen tätin tekemää onnenpotku-torttua, jossa oli sisällä suolapähkinöitä ja päällä piparia! Sitten ne leipojat aina välillä kävi kurkistelemassa esiintyjien ruoka-huoneen ovella, että oliko se oma tekonen sieltä hävinny. Minä muistin taas, miks mä tykkään virosta niin paljo. Varastakkaa nämä ideat heti kaikki Suomen pikkufestarien järestäjät!

 Meiän keikka meni tosi hyvin, ainaki ottaen huomioon varsinki mun hyvin vähäsen harjottelun.. Mun ekat ja vikat reenit oli edellisenä iltana, kaikki uuet piisit kahesti läpi, ja seuraavana päivänä ei ennää ehi kokkeilla. Mä aattelin ennakkoon, et soitan varmaan niissä sit aika vähä, mut nou vei, loppujen lopuks huomasin soittavani kaikissa uusissa piiseissä jotain vastuullista roolia! Oli jännä tunne istua penkissä ja miettiä tarinan aikana (Maa-meel on semmonen tarina-bändi, joten aina on tarina mukana konserteissa, jota kerrotaan sanallisesti ja musiikin avulla etteenpäin), että mitenköhän se seuraava piisi meni, saatikka se mun siihen soittama asia.. Vaan kyllähän ne aina meni! Yks piisi mun piti alottaa, mut se oli kaikessa 5/4-osasuuessaan niin mieleen painuva, että opin jo kahessa kerrassa muistammaan miten se kannatti alottaa ja onnistuin siinäki. Kai tässäki harjottelemattomuuessa jotaki oppii. Ainaki muitten kuuntelemista.

 Mä sanoin ennen konserttia vieruskaveri-Arelle, et kato sit mua jos on tulossa joku tauko tai joku semmonen muistettava asia. Loppujen lopuks keikalla, ennen yllätystaukoja kaikki seittemän päätä aina käänty kahtommaan mua. Kyllähän sitä siinä sit oli tajuttava mitä tulevan piti. Ja se meni kuulemma myös ihan koreografiasta, vaikka ei nitä kohtia onneks montaa ollu. Ja onneks kitaristi-Jaaninki piti muutamaan otteeseen viritellä, niin minä en ollu ainut, ja ne viritykset sopi sinne väleihin ihan hyvin ja luontevasti tarinan alle, ku niitä tapahtu monilla soittimilla. Ainoostaa säkkipillien virityksen aikana tuli tauko, sen päälle ku ei hirveesti pysty puhumaan..

 Otin tänne mukkaan tietsikan, että voi kirjotella kouluhommia. Ehkä niitäkin siis. Matkalla kyllä jo onneks vähä kirjotin. Vaikka laivassa en pystynykkää. Tulin lindalinen pikkupaatilla ja sehän arvatusti keikku, ku pahimmassa myrskyssä ja mulle tuli siinä tietokonetta näppäillessä heti paha olo! Tulinkohan siis ekkaa kertaa elämässä merisairaaks? Piti kuitenki panna tietsikka pois ja ruveta nukkummaan, sit se meni onneks ohi. Meinasinki sitte nukahataa, onneks vieressä istuva virolaisrouva ystävällissesti herätti mut just ennen satamaan saapumista..

Tuun varmaan 12.12 illalla Suomen puolelle, sunnuntaina Kokkoon näillä näkymin. Nyt toivotan hyvää itsppäisyyspäivää, jota minä vietän toistamiseen jo Virossa!