Ystävykset kohtaavat sattumalta, juna-asemalla kesämekoissaan. On hauska nähdä pitkästä aikaa! He ovat molemmat reissusta palaamassa. Yhteinen puheenaihe löytyy heti, heillä on samanmerkkiset käsilaukut. Eivät mitkään ihan mahottoman kalliit, mutta semmoset, jotka päälleppäin näyttää hyvännäkösiltä.

Minäkin olin reissusta palaamassa. Siellä missä minä olin, ei puhuttu laukuista ja niitten merkeistä, vaan pikemminkin ihmisistä, jotka niitä laukkuja ompelevat. Niistä, joille salaa annetaan amfetamiiniä teen seassa, että he jaksaisivat työskennellä kolme päivää putkeen nukkumatta lainkaan. Niistä, jotka näin yötäpäivää työskenneltyäänkään eivät saa tarpeeksi palkkaa elääkseen edes minimibudjetilla.

Vietin ikimuistoisen puolitoistaviikkoisen Norjassa, ensin Hommelvikissa Trondheimin liepeillä Changemaker International kokouksen toisena Suomen edustajana ja sitten Norjan Changemakerin SommerSnu-leirillä Lofooteilla. Kokous oli kaksipäiväinen, siellä oli Suomesta minun lisäkseni eri-ihana E, kolme myöskin ihanaa Norjan nassukkaa, kaksi Hollannin huipputyyppiä, neljä Kenian kaunistusta, neljä Pakistanin parhaimmistosta ja yksi Islannin ihanuus. Saimme yhdessä aikaiseksi uudet toimintalinjaukset Changemaker International-verkostolle ja mietittyä tulevaisuutta ylipäätään.

Snussa parasta oli samanhenkiset ystävät, keskustelut, maisemat Lofooteilla ja tietenkin ohjelmallinen anti! Nautin kovasti luennoista ja kaiken uuden oppimisesta, sen ymmärtämisestä missä kohtaa me Länsimaalaiset sorretaan pienempiämme ja miten näitä ongelmia kannattaa lähteä purkamaan. Lähes kaikki luennot ja muukin toiminta oli norjankielistä, mikä tietenki vaikeutti meiän kansainvälisten vieraitten ymmärtämistä melkosesti. Loppuleiristä aloin jo vähän tuota mongerrusta tajuta paremmin, kun sain oikeen vaihteen aivoissa päälle. Meille kuitenki tulkattiin melkein kaikki luennot niin, että joku norjalaisista kuiskaili salin takaosassa mikkiin englanniks kuulemaansa ja me sitten koitettiin siitä  pysyä mukana siinä mistä puhuttin. Ihanaa tietysti, että tulkkasivat, mutta ongelmatonta ei ollut tämäkään yritys: meidän kuulokekojeissa patterit välillä loppuivat/vastaanottimet ei muuten vaan toiminu tai sitten vaan oltiin liian väsyneitä seuraamaan tilannetta, kun se joka tapauksessa tuntu paljon raskaammalta kun jos olisi ymmärtänyt norjaa paremmin ja pystynyt seuraamaan itse pääluennoitsijaa. Lisäks tulkkaaja aina istui ihan salin perällä (ettei häiritsisi muita puheellaan), eikä kuullut esimerkiksi toisten luennoitsijalle tekemiä kysymyksiä, mikä tietenkin vähensi meiän ymmärtämistä. Välillä tuntu, että eikös nyt osa tapahtumista olis voinu olla englanniks, ku norjan nuoret puhu englantia ihan tosi hyvin! Monien brittiaksentti oli suorastaan herkullinen. Meitä kansainvälisiä vieraita oli yhteensä 16. Jos samainen tapahtuma joskus järjestetään Suomessa, niin täytyy miettiä mikä olis paras vaihtoehto kaikkien ymmärtämiseen. Nyt tuli nimittäin jopa semmonen epäkohtelias olo, vaikka ei varmasti tarkoituksella, vaan vahingossa. Meiät laitettiin erityisasemaan, eikä se tuntunu kivalta. Tai ehkä se tunne johtuu siitä, että mun edellinen ulkomaanmatka suuntatu Unkarriin. Kohteliaisuuden toinen ääripää asuu siellä.

Snussa meillä oli ohjelmassa joka päivä sekä nk. poliittinen työpaja, että luova työpaja. Poliittisissa työpajoissa vaihtoehtoja tarjosivat enimmäkseen Norjan eri teemaryhmät. Tarjolla oli siis tietoa rauhasta, terveydestä, velasta, ilmastosta, sekä kaupasta. Työpajat oli myös luokiteltu tason mukaan joko perustiedoksi tai syvempiä syvyyksiä kaiveleviksi jatkotietopaketeiksi. Lisäksi kansainväliset vieraat pitivät työpajoja omista teemoistaan ja tempauksistaan. Mekin pidettiin E:n kanssa työpaja Suomen Changemakerin "Velan vangit" kampanjasta. Pukeuduttiin vankipukuihin, esitettiin laulu ja pantomiimia, tehtiin yhdessä uusi englanninkielinen velkalaulu, kerrottiin ja juteltiin, otettiin kuvia vankipuvuissa. Oma vastuu meni hyvin ja muitten vedossa oli hyvä oppia. Kaivelemaan jäi erityisesti Libyan sota ja asekauppa. Ilmastonmuutoksesta opin myös kaikkea uutta, ja vanhaakin oppia kerrattiin. Ne joitten mielestä epäoikeutetut velat on vääryyttä voi allekirjottaa vetoomuksemme täältä. Se ei sido yhtään mihinkään, nimet luovutettaan Suomen ulkoministeriöön.

Luovissa työpajoissa oli aikaa tekemiselle. Olin mukana vallottamassa läheistä vuorta, spreijjaamassa t-paitoja, maalaamassa tekstiä lakanoihin mielenosotuksia varten, kuuntelemassa ja katselemassa ja ihmettelemässä dokumenttifilmien maailmaa. Yhtenä päivänä mun piti skipata luova työpaja, oli pakko nukkua sen aika, kun olin onnistunu hankkimmaan kaikessa nukkumattomuuessa ja kylmähkössä tuulessa flunssan poikasen. Mahtavuutta kuitenkin, luovat työpajat oli aina mulle päivän huippuhetkiä!

Muuna aikana Snussa syötiin ite tekemiämme ruokia, pelattiin, hengattiin, juteltiin, laulettiin, soitettiin, valokuvattiin (paitsi minä olin vaan mallina), kiipeiltiin, naurettiin ja nukuttiin vasta sitten, kun oli ihan todellinen pakko. Oltiin yhellä koululla, nukuttiin Viikinkien asuntolassa (pääteltiin, että meistä tullee siellä viikinkejä). Mahtavuutta oli myös erräänä iltana tehty mielenosoitus lähimpään kaupunkiin. Tempaistiin siellä käyntiin Norjan reilumman kauppapolitiikan puolesta taisteleva tikapuu-kampanja. Minä esitin keskituloista pohjoismaalaista, joka dumppaa ylijäämäruokansa kehityismaihin, jossa kykenee myymään sitä eurooppalaisten vientitukien ansiosta halvemmalla kuin paikalliset viljelijät. Norjalaiseen tapaan heittelin sokeripaloilla ja tomaateilla poikaraasua, jonka paitaan lätkästiin "Tanzania"-kyltti. E esitti kaikkein rikkainta, oli kultahepeneissään kiivennyt setelipinkan päälle ja piteli siellä rakentamiaan tikkaita niin korkealla, ettei kukaan muu niihin ylettänyt, että olis voinut seurata perässä sinne maailman huipulle. Sitten osa piteli maalaamiamme hienoja kylttejä ja banderolleja, osa lauloi ja tanssi, osa keräsi allekirjoituksia vetoomukseen. Tätä vetoomusta ei oo vielä netissä, muuten linkittäisin senkin.

Yhtenä ltana oli myös ihan huippu jumalanpalvelus vahvaan CM-tyyliin. Norjan Changemakerit oli päävastuussa siitä, paikallisen seurakunnan tosi kiva ja hyvä pappi vähän avusti ehtoollisissa ja muissa. Se kerto meille, että paikalliset asukaat on kovin kiitollisia Changemaerille niitten kamppanjoituaan öljyteollisuutta vastaan. Lofooteilla on jatkuva pelko sitä, että öljyä aletaan porata sielläkin. Sillon kalat lähtis ja sen perässä kuolis niitten pääelinkeino ja ihmisetki joutuis lähtemmään. Se olis kuolema koko saariryhmälle. Myös paikallinen piispa kävi siellä meitä kannustamassa, sekin oli ihan Changemaker-fani.

Yhtenä iltana ehittiin rannalle grillaamaan (Norjan changemakerissa syyään myös lihhaa, mikä ei ollu mun mielestä mikkään hyvä juttu, mutta pakollinen kestettävä juttu. Meille kuitenki aina järestettiin kasvista, oli osa niistäki norjalaisista kasvissyöjiä, mut aika hämmästyttävän pieni osa. Hollantilaisille lihansyönti oli myös ihmetyksen aihe). Sinä iltana me nähtiin myös vallaita, tai ainaki pyrstönvilahuksia! Tai siis ainaki mä uskon niin. Osa huiskauksista osottautu kyllä kiviks, joihin laineet tyrsky. Mut ei takkuulla kaikki.

Viimeisenä iltana oli juhlaillallinen ja sen jälkeen openstage, jossa kaikki halus esittää niin paljon, että se veny aamuyöhön asti. Erityisesti Pakistanin pojat oli panostanu tähän, eihän niitä saanu sieltä lavalta alas sitten millään. Minäki kävin siellä usseemman kerran, pestattuna erinäisiin kokkoonpanoihin ja lopuksi soitin soolonakin, vähän munniharppuilua ja kehtolaulua kanteleen kanssa. Hyvin näytti uppoovan! Ja englanninkielinen velkalaulukin esitettiin!!

Taas kerran minä opin, että tämä meiän maailma voi olla päällisin puolin hyvännäköinen, vaikka se sisältäpäin olisikin paikoitellen tosi mätä! Kaikki eivät vaan sitä tiedä. Toiset ei kykene myöntämmään. Minä tiiän, ja myönnän, kiitos Changemakerin!