Voi Anteeksi ystävät ja lukijat hyvät, kun meille pääsi tulemaan plokitustauko! En tiiä mistä se sen tarkemmin johtui, ehkä me ollaan osattu haalia itellemme sen verran paljo jo tekemistä, että ylimääränen plokitusaika on uhkaavasti kortilla. Koitetaan jatkossa kuitenkin varastoia sitäkin, ees viikonloppuisin. Tänäkin viikonloppuna piti, muttei kumminkaan. Nyt on jo maanantai, mutta tämä tuntuu ihan semmoselta viikonlopun jatkepäivältä nyt vielä. Eevalle iski yöllä mahatauti, ja sen ollessa sänkypotilaana en oo lähteny minäkään minnekkään, lukenu vaan koukuttavaa Torey Haydenin "Lapsi muiden joukossa"-kirjaa, joka kertoo psykologi-open työstä tunneperäisesti vammaisten lasten kanssa. Ja ollaan vähän tankattu päihimme (Eevaki jakso tätä) parin iltarukoussarjan lähes päättömän tuntuisia liturgia-melodioita. Loppuviikosta pitäs alkaa opettaa mm. niitä pappiskokelaille. Täällä nuotinlukutaito ei oo mitenkään ylleistä, kaikki musa opitaan ja osataan korvakuulolta. Kuorokansioissakin olen ollut näkevinäni pelkästään sanalappuja.

 

Eilen me käytiin just siellä Pauliniumin pappisseminaaripaikassa (jonne mennään torstaina ekkaa kertaa musaopeiks) jumalanpalveluksessa. Sinne on täältä Eroksesta aika pitkä matka, joten napattiin mennessä tuosta isontien poskesta taksi, joka oli niin rämä, että jos sen olis halunnu menevän suomalaisesta katsastuksesta läpi, niin siihen olis pitäny vaihtaa varmasti ihan kaikki osat. Suunnattiin ekaks toiseen kaupunginosaan hakemaan kyytiin myös saksalaissyntyinen maailmankansalainen Kristin, joka on täällä VSO:n vappaaehtoistyöntekijä (oikeesti se on tehny maisterinopintonsa kehitysyhteistyöprojektin johtamisesta, joten se tekkee täällä ihan oman alansa töitä), josta on tullu myös meiän hyvä ystävä. Suomalainen Marjo, joka on nyt tullu tänne samaa harjottelua tekemään, kun mekin ei jaksanu lähtee vielä mukkaan.

Jumalanpalvelus oli täynnä yllätyksiä. Hosianna kirkosta oli saapunu vieraileva kuoro, joka oli ihan huippuhyvä!! En meinannu pysyä nahoissani, tai ainakaan penkissä, kun rummut tuotiin sisään! Ja niillä oli ihanat puvut ja meno oli ihan huikee! Laulajista nuorin oli varmaan vielä ihan teini ja vanhimmat, kuoronjohtajamummelit ainakin kuuskymppisiä. Ikä ei kyllä mennoo haitannu, ne tanssi ja soitti rumpuja kaikkein menevimmin. Suurinosa laulajista oli varmaan kuitenki semmosia meijän ikäsiä, nuoria aikusia. Namibialaisessa jumiksessa kerätään ylleensä kolehti monta kertaa tai ainakin erikseen eri tarkotuksiin, ettei lähtiessä varmasti kellään oo ennää yhtään rahhaa taskun pohjilla. Tällä kertaa kuoro halus kerätä oman kolehin Pauliniumin kappelin rikkinäisen pääoven korjaamiseks. Kuoron johtajat myös kertoivat tietävänsä syyllisen, kenen takia ovi piti korjata. Tai ehkä se oli, että kuka on syyllinen ylipäätänsä mihin tahansa. Vastaus oli laitettu kauniiseen laatikkoon, ja yksi kerrallaan, sitten kun oli antanut lahjuksensa muovipussiin sai tulla kurkistammaan laatikkoon, että mitä siellä oli, mutta kelleekkään ei saanut sitten kertoo näkemästään!! No peilihän se siellä, mikäs muukaan. Toivottavasti ovi saahaan pian kuntoon.

Lauantaina oli aikamoinen menopäivä. Heti aamusta kiiruhettiin saksalaisen kirkon luomutorille, josta lähti taas mukkaamme enimmäkseen ruoka-tarpeita. Saatiin tällä kertaa myös luomumaitoo ja -jukurttia, joka on enemmänkin viiliä! Mä tykkään. Sieltä sitten käytiin opastamassa ensimmäistä Namibia-päiväänsä viettävä Marjo ohjaajiemme talolle ja lähettiin ite Kristinin kanssa ehtimmään messuja, joista oltiin kuultu juttuja. Yhenkin juorun mukkaan siellä piti olla käärmenäyttely ja vaikka sun mitä. Jonkun aikaa pyöriskeltyämme löyettiinkin paikka, ja olihan siellä kaikkee mahollista. Muutamia huvipuistolaitteitakin ja oisinhan minä jossakin pyörityksessä ainaki yhen kerran halunnu käyä, mutta lauantain ollessa viimeinen messupäivä oli jonot ihan kilometriset, eikä me millään vaan jaksettu jonottaa lippuja laitteisiin. Jätskijono oli onneks lyhyempi, siihen sitten. Kaikkein hauskinta laitetta seurattiin vierestä hetken. Se oli semmonen vesiallas, jonka päälle laskettiin isoja ilmapalloja kellumaan ja pantiin lapsia sinne sisälle! Sitten ne lapset siellä muovipallojen sisässä pyöri ja myöri ja koittivat pysyä huonolla menestyksellä pystyssä pallon sisällä. Aika hassua. Käärmetelttakin oli, mutta jonot sinnekkin liian päätähuimaavat. Tosin yhessä hallin esittelypisteessä oli sankossa veessä lillumassa kuollu musta mamba ja joku toinenkin parissa sekunnissa aikusen tappava kärmes. Että tietää nyt miltä nämä kaks lajia näyttää.

Sisällä halleissa oli maatalousnäyttely-meininki. Yhessä niistä oli kaikilla ministeriöillä omat kojunsa ja Eeva pysähty juttelemaan sosiaali-ja työllisyysministeriön tätin kanssa kyselläkseen siltä kaikkee, että voi sitten koulussaan kertoo täältä juttuja niille Namibian sosiaalielämästä. Sen pitäs myös tehhä jonkun työttömän haastattelu koulua varten, ja niitähän täällä riittää. Isojen teitten varsilla ja risteyksissä on paikalliset "työvoimatoimistot" pullollaan. Ukot oottaa hommia. Rautakaupan eessä istuskellee läjä miehiä työhaalareissaan, vasarat ja pensselit valmiina kätten ulottuvilla. Semmonenkin projektimainos ollaan nähty, ku "Men on the side of the road". Vähänniinku paikallinen varamiespalvelu. Ja niitä varamiehiähän riittäis!

Lauantai-iltana käytiin Pauliniumissa iltarukoushetkessä. Me myöhästyttiin 10min. Koska meiän tilattu taksikuski oli eksyny ja se tuli puoltuntia myöhässä meitä hakemaan. Näin täällä, taksikuskit ei tiiä kadunnimiä ollenkaan, eikä näköjään aikojakkaan. Penkkiin istuttuamme ja hetken kuunneltuamme liturgi ilmoitti, että nyt olis hyvä aika kuunnella vähän kuorolaulua. Sitten se kertoi myös näkevänsä penkissä ainakin yhden kuoron. Meitähän se tietysti tarkotti. Voi vitsi, ei me mitään esittämään tänne tultu, nyt äkkiä, mitä veetään? Laulettiin sitte Herraa hyvää kiittäkää, minä suomalaisella toisinnolla, Eeva sillä yksinkertasemmalla yhtäaikaa. Se tuli ekana mieleen. Ymmärrettiin, ettei me ennää ikinä voia mennä sinne mihinkään olettamatta, että ne pannee meiät heti lavalle. Tuolla sunnuntain jumiksessaki meiät ensin kututtiin essiintymään, mutta onneks se superkuoro laulu niin paljon, ja sitten oli vielä yks opiskelijaporukka, että meille ei jäänykkään aikaa. Hupsheijjaa. Ei haitannu yhtään! Liturgi pyyteli meiltä anteeks monta kertaa messun lopussa. Namibialaisille se olis ollu varmaan kauhee pettymys. Ei annettu laulaa ei.

Sitten vielä lauantaki-iltana myöhemmin oli juhlat! Ohjaajamme tuttavapariskunta, jotka meni elokuussa naimissiin oli kutsuttuna vielä yksiin hääjuhliin ja ne oli ottanu yhen kaverinsakin mukkaan. Sitten oltiin me ja Marjo. Syötiin herkkuruokaa ja laulettiin, soitettiin, tanssittiin yhessä. Oi sitä riemua!! Yks piisi opeteltiin ihan äänissä, mä lauloin tenoria, Eeva alttoo.

Edellisviikkoina ollaan lastenlauluprojektin ohella muutettu myös kahesti. Tää Otjarihouse missä pääasiallisesti asutaan on ihan hirveen kallis (700€/kk meiltä kahelta yksiössä). Niinpä muutettiin yhessä kohtaa reiluks viikoks asumaan tuonne ohjaajamme taloon. Niillä kun on iso talo ja sattui aika, jollon Maarit oli talossa ihan yksinään. Kun on kaikki kamat yhessä matkalaukussa niin tämmönenkin helposti onnistuu. Nyt ollaan täällä Otjarissa taas, en tiiä kuinka pitkään. Luultavasti muutto jonnekkin jossain vaiheessa taas häämöttää. Katto on kuitenki päällä koko ajan, siihen luotettaan!

Lastenlauluprojektin tiimoilta me ollaan myös käyty tallentelemassa jo lasten osaamia lauluja tuolla Katuturassa. Päiväkotivierailut on aina ihania ja rankkoja yhtäaikaa. Lapset tullee meitä portilta halaten hakemaan, kiipeilee heti sylliin ja laulaa Welcome, welcome-laulua. Rankkaa puolestaan on se, kun huomaa miten kamalan laihat jalat jollain lapsella on, kuinka joku kahtoo katteellisena toista, jolla on enemmän eväitä. Tai kuinka ne sielläkin päiväkodissa tullee pyytämään meitä ostamaan niille ruokaa. Joskus meillä on ollu hedelmiä tai keksiä mukana, siltä varalta, että joku pyytää. Ja aina pyytää. Aina pitäs olla jotain ylimäärästä mukana.

No, eiköhän tää riitä tälläkertaa. Jos teitä rakkaat lukijat kiinnostaa tietää jostakin asiasta lisää, niin tuonne kommenttilootaan voi mielellään antaa meille kirjotuksen aiheita! Vaikka ihan pieniä kysymyksenpoikasia vain. Koitan laittaa myös kuvia, jahka saan lajiteltua jyvät akanoista. Ihanaa syksyä kaikille Suomeen! Ja mukavaa synttäriaikaa kaikille lokakuussa syntyneille ja mukavaa synttäriootusta mulle.