6.30 Eevan herätyskello soi.

6.42 Mun herätyskello soi. Eeva on vielä vessassa, joten kaivan piikkimaton essiin ja makkaan sillä hetken tietäen miten rankkaa tuleva päivän matka selälle on!

7.45 Otan vielä viimeiset kuvat Oniipan vanhasta lähetysasemasta, joka ehti hoitaa kotimme virkaa puolentoistaviikon verran.

7.56 Matkaan lähdetään Elise ja Jarmo Lehtisen kyydissä. Mukaan saattamaan lähtee myös taloudenhoitajamme Aina.

8.02 Olemme yhä matkalla Ondangwaan ja Three sisters mallin takapihalle, josta linjuriautomme olisi pitänyt klo kahdeksalta lähteä. Varmuuden vuoksi vilkuilemme vastaan tulevia autoja...

8.06 Saavumme linkun lähtöpaikalle. Hyvästelemme Elisen, Jarmon ja Ainan, jotka kantavat tavaramme kuivaan kohtaan odottamaan. Jarmo lähettää vielä terveisiä meidän iskälle, kun ne on saman alan miehinä tuttuja vuosien takaa jostain rakennustyömaalta. Linkkua ei oletettavastikkaan vielä näy, mutta muutama muu matkustaja pakaaseineen onneksi on paikalla myös, josta ymmärrämme, ettemme ole ollenkaan myöhässä.

8.17 Ihmisiä tulee lisää. Osalla on mukanaan iso säkki hirssiä (tai siis niin arvelen).

8.33 Vieressämme odotteleva täti kysyy, että onko meillä matkaliput. Vastaamme, että on. Käytiin ostamassa ne jo perjantaina. Kahta päivää aiemmin niitä ei tavallisesti vielä edes myydä. Kaikki paikalliset näyttävät ostavan lippunsa vasta juuri ennen matkaa, linkusta niitä ei kuitenkaan enää saa. Namibialaisiin tapoihin ei muutenkaan kuulu suunnitella elämäänsä kovin montaa tuntia pitemmälle.

8.42 Matkustajia tulee vieläkin. Osa takseilla, osa jalan. Vieressäni istuva tyttö on heittänyt kanankoiven maahan järsittyään siitä ensin kaiken syötäväksi kelpaavan suihinsa. Nyt odottelemme kulkukoiraa luuta hakemaan.

8.46 Eräs paikalle saapunut nainen, jota ensin luulin tietenkin matkustajaksi kaivaakin ämpäristään maissintähkiä, jotka ensin siivoaa, sitten suolaa erittäin voimakkaasti ja sitten myy matkaevääksi muutamalla kolikolla. Eeva kysyy, että ostetaanko mekin, mutta minä en ainakaan tykkäisi, kun suolaa pantiin pieni purkillinen yhteen maissiin.

8.58 Linkku näkyvissä, täh näin ajoissa!!! Eeva on vessassa, mutta tullee onneks jo. Ihmiset alkaa valua linkkuun, me myös. Maissitäti myy edelleen.

9.00 Pakkaamme linkkuun tavaroita, joita kaikilla on paljon. Osalla varmasti on koko omaisuus mukanaan, joita kanniskelevat kulkureina paikasta toiseen. Paikalle saapuu toinenkin maissin myyjä, tähkiä päänsä päällä vadissa kantaen. Mutta hän on tullut liian myöhään, ja sen huomatessaan lähtee pois. Ei bisnestä tänään. Ei rahaa, ei ruokaa lapsille. Viimeiset matkustajat saapuvat paikalle ja kiiruhtavat kyytiin.

9.06 Me saadaan paikat linkun keskivaiheilta. Soittimet mahtuu ylälokeroon, jes! Ihmettelen, kun linkku on niin tyhjä, vaan yli puolelle penkeistä löytyy matkustaja. Ehkä se on tämä sunnuntai. Tässähän missaa jumiksen!

9.08 Linkku lähtee! Tämähän on melkein ajoissa, varsinkin, kun huomaan linkun oman kellon näyttävän 8.32.

9.09 Pysähdymme kuitenkin vielä hetkeksi risteykseen, moottorista kuuluu kummallista rätinää.

9.12 Ajettuamme ehkä kilometrin pysähdymme taas. Ketään ei kuitenkaan tule kyytiin. Merkillistä.

9.17 Eeva huomaa, että linkussa on semmoset ilmastointi pyörylät penkkien yllä. Ei ne sentään toimi kuitenkaan. Linkun lämpömittari näyttää 37C.

9.18 Pysähdymme taas ilman ymmärrettävää syytä.

9.22 Ja taas pieni pysähdys. Olisikohan syynä tällä kertaa se, että väistellään tiellä kulkevia elikoita? Lehmiä, vuohia, aaseja ja kanoja (ja kaikkien näitten kakkaa) on kaikkialla.

9.45 Pysähdys. Joku matkustajista nousee pystyyn ja huutaa kuskille jotakin. Kuskin apupoika (jonka tehtävänä on mm. pitää linja-auton ovea kiinni, kun se ei muuten pysy) huutaa jotakin takaisin ja matka jatkuu. Eeva yrittää nukkua, hattu päässä, kun tänne sisällekkin paistaa aurinko.

9.52 Ikkunasta vilahtaa kaksi aasia vauvvaa tekemässä. Ihmisiä ei näy päljon missään, kaikki ovat kirkossa. Näkyvissä vilahtaa pitkän matkan aikana vaan yksi likainen paimenpoika lehmälaumoineen, sekä monen monta Oshiwambo-heimon perinteistä savesta ja oljista rakennettua kotia.

9.53 Ajetaan hiljaa. Eläimiä tiellä.

9.57 Tien vierellä on niin paljon Eukalyptuspuita, että se näyttää eniten metsältä pitkään aikaan. Eukalyptuspuu taas näyttää tähän aikaan vuodesta vähän koivulta vaaleine runkoineen, ne nimittäin kuorii itse itsensä! Älykäs puu.

9.59 Pysähdymme ja ensimmäistä kertaa saamme kyytiläisiäkin. Kyllähän tänne mahtuu, puolet paikosta on tyhjillään. Ihmettelin kovasti miten linkku ylipäätään lähti matkaan näin tyhjillään.

10.01 Minuakin nukuttaa, taidan ottaa torkut myös.

10.18 pysähdyimme taas, en ollut ehtinyt vielä nukahtaa. Melkein kaikki matkustajat lähtevät ulos, ollaan jossain kylässä. Kaikki menee kahden peltimajan välistä jonkun kaupan takapihalle. Menen perässä, oliskohan siellä jonkinmoista pissapaikkaa? Mutta ei, miehet pissaa seinää vasten ja naiset pissattaa vaan lapsensa, pidättäen itse vaikka tuomiopäivään saakka. "Talot" on niin lähekkäin, että missään ei oo kunnollista näkösuojaa, enkä sitäpaitsi kyllä halua lorottaa kenenkään takapihalle. Palaamme takaisin kaupan eteen ja Eeva huomaa linkkumme lähtevän juuri ja alkaa juosta sen perään. Takanamme oleva mies kuitenkin huutaa: "Don't worry, I'm here!" Linkku siis vaihtaa asentoaan toiselle puolen tietä. Ja olis se kyllä myös tosi epäafrikkalaista, ettei kaikkia odotettais kyytiin. Täällä aina odotetaan. Eikä mihinkään ole ikinä kiire. Se on Afrikka se.

10.32 Odotellaan linkussa, jospa pian taas jatkettais matkaa. Uusia matkustajia tuli kyytiin ja nyt on enää noin 10 paikkaa vapaana. Kuuluu naurua ja haisee kuivatulta suolakalalta.

10.35 Lähdettiin taas. lämpömittari näyttää 40C. Selkä on jo hiessä, vaikka laitoin varta vasten aamulla teknisen urheilupaidan päälle, jonka pitäisi päästää kaiken lävitseen. Koitan nukkua uudestaan. Eeva lukee koulukirjaa.

11.22 Herään siihen, että ollaan taas pysähdyksissä. Joko ollaan huoltsikalla, pääseekö vessaan? Ei pääse, ollaan Ambomaan, eli virallisesti Owambolandin portilla, jossa linkkumme pikaisesti punnitaan. Yksi pikkutyttö tulee kyytiin sillä näyttää olevan tuttu täti jo täällä linkussa vastaanottamassa. Yhdessä toisen pikkutytön kanssa he alkavat leikkiä ja lauleskelevat mitä ilmeisemmin omia laulujaan kauniilla äänillään.

11.34 Eeva muistaa, että meillä on jugurttia, se pitää syödä viimeistään nyt. Lämpöä on 41C. Hiki on!

11.40 Heti perään avataan sipsipussi. Täällä pitää suolaa syödä enemmän, kun sitä haihtuukin hien mukana enemmän. Pikkutytöt leikkii jo ihan tohinoissaan.

11.55 Ikkunasta näkyy paljon palanutta maata. Monissa (ellei kaikissa) Afrikan maissa on niin kuivaa, että koko ajan jossain palaa. Ambomaalla palanutta maata ei näkynyt, siellä oli vielä lammikoita edellisen sadekauden jäljiltä. Mitähän sitten tapahtuu, kun uusi sadekausi ihan pian alkaa? Maailma on ilmastonmuutoksesta sekaisin, onneksi Luoja aina tietää.

12.16 Lämpöä 42C Viuhka on otettu käyttöön.

12.19 Edessä palaa, hirmuinen savupilvi. Ajamme suoraan sen läpi ja vähän aikaa henkeä ahdistaa.

12.28 Ollaan Tsumebissa, vähän isommassa paikassa. Katukauppiaita riittää pitkässä rivissä. Joku jää kyydistä pois, ja sitten jatketaan.

12.41 Panin napit korviin, syön viimeistä laatikkoa salmiakkia ja otan valokuvia ikkunan läpi. Tsumebin jälkeen on hienot maisemat!

12.57 Alan neuloa.

13.14 Eeva laulaa etupenkin pikkupojan kanssa. Minä kuuntelen rölliä ja neulon kantapäätä.

13.22 Huoltsikka! Vessa!! Muistin ottaa nenäliinapakkauksen mukaan, koska tosi harvoin vessapaperia on missään yleisissä vessoissa. Ostettiin jääkaappikylmää suklaata ja appletiser (omenamehua ja happovettä) puoliksi.

13,58 Taas matkaan. Epäilen, että onkohan 42C tämän linkun lämpömittarin ylin lukema, koska on niin kuuma! Ja älytön hiki.

14.03 Jatkan neulomista. Takapenkin naista kiinnostaa mun hommat.

14.05 En voinut olla huomaamatta, että viereisen penkin nainen korkkas jo toisen ison kaljapullonsa. Takapenkin setäkin vieraili baarissa jo Ondangwassa odotellessaan.

14.33 Tehtiin Eevan kanssa settilista ensi keskiviikon konserttiin ja tekemislista kahdelle viimeiselle Namibian viikolle. Lämpömittari on viimeinkin taipunut näyttämään 43C. Koko ajan täytyy kitata juomista.

15.07 Eeva on edelleen flirttaillut etupenkin n. 3 vuotiaan pikkupojan kanssa, jonka sai lopulta houkuteltua syliinsä. Ihmeen rauhallinen tapaus. Tai sitten se on vaan väsynyt. Katsovat Eevan koulukirjasta kuvia yhdessä.

15.24 Väsymys pojassa tunnistettu. Nyt nukahti Eevan syliin.

15.30 Pojan huoltaja (arviolta mummo) petaa pojalle pedin parista paidasta käytävälle ja nostaa hänet siihen jatkamaan uniaan.

15.48 Minä olen saanut kantapään jo valmiiksi, poimin silmukoita jalkateräosuuteen. Takapenkin nainen, Karen katselee edelleen kiinnostuneena.

15.50 Söimme viimeisiä ruisleipälastuja ja (limaisia) juustoviipaleita. Ja omenaa ja porkkanaa.

17.12 Poliisin tarkastuspiste Windhoekin portilla pysäyttää meidät hetkeksi. Eeva ehti jo sanoa "Voi ei!" Yksi matkustaja jäi kuitenkin vaan pois, jonka jälkeen jatkettiin melkein heti matkaa. Kirjoitamme tekstiviestin ohjaajallemme Maaritille, että osaa tulla meitä jonkun ajan päästä vastaan.

17.22 Olen kauttaaltani hiessä, vaikka lämpö on taas illan tullessa laskenut 41C:seen. Ei se vielä paljon auta. Pikkupoika heräsi, ja yskii nyt. Viereisen penkin naiselta on kalja loppu.

17.24 Sukka on jo pitkällä, kärki vaan puuttuu ja vähän jalkaterää. Koko ajan pitää edelleen juoda.

17.26 Tiet levenee koko ajan, aletaan olla Windhoekissa. Nyt pakkaan, katsotaan millon ollaan kotona.

17.40 Perillä bensiksellä, Maarittia ei vielä näy. Hyvästelemme matkatovereitamme ja käpsyttelemme varjoon.

17.45 Maarit tulee ja kyselee halutaanko mennä kauppaan. Jonkun aikaa pörrättyämme löydämme auki olevan portugalilaisten puodin.

18.30 Vihdoin kotona, huh! Kotimme, eli Otjari housen manageri ei ollut kotona, joten lopulta ystävämme ja kollegamme Marjo tuli avaamaan meille ulkoportin, sekä talossa asuva lähetystyöntekijä Dagma etsi meille avaimen, jolla päästiin sisään asuntoomme. Mielessä pyörii vielä tapahtumat portugalilaiten puodin pihalla, jossa muutama noin kymmenvuotias poika istuskeli kerjäämässä. Me mentiin kauppaan, ja Maarit oli vienyt pojille lompakostaan kaikki kolikot. Sen jälkeen pojat olivat kiivenneet aidan yli, ja siitä kiemurrelleet läheisen matalan sillan alle. "Siellä ne varmaan asuu" totesi M.