Hassu päivä oli tännään, tai oikeestaan ihan tavallinen. Mutta silti hassu. Tästä kotona olevasta netistä on semmonen hyöty, että sitte ei koululla valu joka välissä nettiin ja harjottellee paljo enemmän.  Mutta nukkummaanmeno kyllä on myös radikaalisti myöhästyny aikasemmasta. Ku kämppiksetki vaatii sosiaalisuusannoksesa. Ne on jo ite asiassa alkanu juonia mun selän takana aina välillä.  Ei mittää pahoja juttuja, ihan mukavia vaan.  Mutta siks, koska mä oon eniten pois kottoo ja ne täällä ihanassa mutta "myrskyn jäliltä" -tasosen sotkusessa kommuunissa paljo enemmän lusmuaa.

Tässä yks esimerkki: Meillä on mm. kello aina vähä eri ajassa, mä ite oon käännelly sitä aina pikku hiljaa enemmän eelle, ja pitkään se oliki sellaet 20min. eellä. Noh, eilen sitte joku ihana oli kääntäny sen ihan tavan aikaan ja olipa kiva sitte tänä aamuna ihmetellä aikaa, ku vieläpä olin menossa ite opettammaan. Noh, siitäpä kostoks sitte käänsin sitä taas heti ettenpäin kunnolla. Ja iha ilimotin asiasta kämppiksille. Mutta eiköstä vaan tänä iltana, ku pelattiin tuossa korttia niin ihmetyttäny kummallinen ajankulu. Siinä sitte sain merkillisen vastauksen ihmetyksiini "Ai ootko sä muka oikeesti jo väsyny?" Niih, mietippä sitä siinä sitte. Ansiokkaalla manipuloinnilla ja vuosien suostuttelu kokemuksella sain kuulla elävämme nyt tuntia eellä-ajassa. Noh, eipäs nyt ainakkaa ennää myöhästytä. Luulis jo jäävän jopa roudaus/viritys/lämmittelyaikaa aamusillekkin soittoessiongeille.

Tein tännään sählingeissä niin monta maalia, etten ees muista montako. Enemmän, ku koskaan ennen kuiteski. Tästä voi tietty suoraan päätellä, että olin vaan niin väsyny, että seisoskelin koko pelin ajan vastakkaisen puolen maalilla ja välillä vähän mailaa heilautin. Energiaa säästellen. Ennen sähläystä otin kanteleluokan kylymällä lattialla päiväunet. Olin vieläpelissäki aika sekasi.

Sitä ennen päivällä olin mm. laulutunnilla, jossa enimmäkseen juteltiin tällä kertaa aiheesta ja sen vierestä. Sitte oli myös lauluryhmää, ja sitte opetin kolmee oppilasta ja sitte vähä soittelin ja sitte olin myös jonku aikaa koulukaverin apuna lapsenvahtina. Oikein ihania tyttösiä ja poika, kaikki oli vieläpä oikein kiltisti tännään. Luettiin kirjaa ja katottiin videota ja syötiin välipallaa. Ainiin ja tietty ihhailtiin autoja ikkunasta sen pienen pojan kans. Tyttöjen suusta sain kuulla ranskankielisen laulun, joka oli opittu "Olipa kerran elämä" -dvd:n tunnusmusiikeista. Kerta kaikkiaan hienoa korvakuulolta oppimista!

Noh, eiköhän tämä oo tässä tällä kertaa, huomenna taas uus kiva päivä, klaratunti, yks oppilas, illalla näppäriharjottelua ja soittamista ja junalippujen hakemista siinä välissä! Että pääsee pääsiäiseks mummulaan, Kurikkaan.