Vähän on kumma tää maailma täällä. Ens vuonna, ku tuun takasin eellisseen maailmaan, jouvvun varmaan taas ihmetyksen kynsiin. Nimittäin päinvastaisen ihmetyksen.

Tässä tullee ihmetysaihioita (joista osa on niin ihmeellisiä, että oon niistä saattanu jo mainita aikasemminki). Osassa seassa tilitystä:

Missään ei näy kelloja. Kello seinällä = kerräilyharvinaisuus. Silti tunnit alkaa vähintäänkin ajoissa. Mun tottumukseen verrattuna suorastaan etuajassa. Myöhästyminen on harvinaista ja myöhästynyttä katotaan tosi pahasti.

Tunneilla istuttaan penkeillä selkä suorassa ja kuunnellaan. Ei neulota, syyä, venytellä tahi tehä muutakkaan opetusta häirihtevvää.


Lukkari muuttuu joka viikko, ei oo montaa sellasta jokaviikkosta ainetta. Enemmän harvemmin olevia pitkiä sessionkeja.

Lisäks opettajilla on oikeus käpälöiä tuntiaikataulujjaan ihan miten sattuu. Opiskelijoille ilmotettaan muutoksista ylleensä viimetipassa. Joskus saattaa ilmotusketjuissa tapahtua reikiä niin, että vaan puolet tietää tunnin perruuntumisesta. Ei oo mittään väliä, vaikka opet oliski eellisellä kerralla jakanu lapun, jossa selvästi kerrottaan kaikki kurssin kokkoontumisajat. Ehei-ei, ei väliä vaikka miten vuoren varman näkösiä ne aikataululappuset on. Ei nimittäin varmana piä paikkaasa. Myös luokkatilat saattaa vaihella ihan miten sattuu.

Eellisten käpälöintien takia lukkari muuttuu entistä enemmän joka viikko. Joka ikisenä maanantaina pitäs aamulla raahautua koululle kyselemmään, että mitä häh onko nyt jotaki, vaiko huomenna mitä häh, pittääkö mun muka olla jossaki ja missä?! Enemmän on kyllä tähän mennessä ollu noita viimehetken perruutuksia, ku lissäyksiä. Mut mä kauhulla ootan, että millon sitte tullee korvaustuntien aika. Ja onneks toimiston tytöt Taivi ja Lina yrittää pistää muutoksista heti lappua seinille, ku saavat niistä tietää.

Eelliset aikataulutilitykset nimimerkillä: "Aika usseesti kiireellä kouluun juossut, ja paikanpäällä turhan tulonsa tajunnut".


Netti pätkii joka paikassa. Varsinki täällä mun omassa kodussa. Ärsyttää. Muita ärsyttää vielä enemmän. Mun Bethi on toiminu välillä sillonki, ku kaikilla muilla pätkii ja pahasti. En kadu, että ostin mäkin.

Kaikissa pikkusimmissaki ruokakaupoissa on vartiat, jotka kyylää ja säikyttellee asiakkaita hyllyjen välissä! Mä oon varvaan hippivaatteissani jotenki super eppäilyttävän näkönen ja kyyläävät vielä enemmän. Niinku muka jotaki ikinä varastaisin! Ärsyttää.

Koulussa, koko rakennuksessa, ei oo mittään muuta keittiöön viittaavaa, paitsi yhellä käytävällä puoliks rikkinäinen veenkeitin ja juorujen perusteella opettajan huoneessa ehkä kahvinkeitin. Ja nää käy niinku jokapäivä ostamassa kaupasta ruokaa kesken päivän ja elävät sillä!

Soitinvaraston on koon perusteella suunnitellu joku pääainemunniharpisti. Sillä on ollu ehkä tinapilli sivuaineena. Tosin vaan yks tinapilli. Tällä hetkellä sinne "huoneeseen" on ängettynä kaks kitaraa, pari kassia, ihan pikku-pikkunen vahvistin ja mun jouhikko. Ja uskokaa tai älkää, mut se on täynnä. Kontrabasso ei ees mahtuis siitä oviaukosta, ku seki on niin pieni. Koneistokantele, sello tahi matkaharmooni menis vaivalloisesti tunkemalla niin, että ei mee ite siitä oviaukosta yhtäaikaa soittimen kans. Eikä siellä siis sillon sais olla mittään muuta, että ne mahtuis.

Oli kuulemma joskus annettu ohjeita, että myös portaikon alle voi laittaa soittimia. Kyllähän sinne bassosta kaula mahtuu. Tahi pari kitaraa. Ei yhtään auta sokkeen Maarjan kulkemista koululla se, että ihmisten on pakko jättää soittimensa käytäville. Sen kulkee koko ajan tosi varovaisesti ja pelkää, että kaataa jonku pelin. Vaikka ei se oo vielä yhtään kaatanu ainakkaa tänä syksynä, ku se on niin varovainen.

Meillä on kaikilla kuitenki suht. isot omat kaapit. Sinne mahtuu klara ja hyllyjä poistamalla menis myös 15-kielinen ja jouhikko (mut ne valtais jo melkein koko kaapin, niin en piä niitä siellä). Niissä on lukot, mut ei kukkaan piä kaappejaan ikinä lukossa. Ku koulun ovet on koko ajan ulkopuolisilta lukossa. Eli jos me ei oltas muusikkoja ja monien soittimien omistajia, niin kaikki olis ihan hyvin. Talo vaan nyt sattuu olemaan muusikamaja ja siks viis vuotta sitte rakennettu. Noita kaappeja tuun silti kaipaamaan ens vuonna!

Mehtää on kauheen vaikee myöntää metäks, ku siellä kasvaa lähinnä tammia ja vaahteroita. Puusto on myös jonku verran harvemmassa, ku Suomen metissä. Ei meillä Kisiksellä kasva ees omenapuut. Kaipaan kuusia ja mäntyjä. Tosin en tiiä nautinko lehtipuitten syksysestä väriloistosta vielä enemmän. Täällä on nyt tosi kaunista. Aurinko paistaa joka päivä ja maailma on täynnä mun lempivärejä. On ihanaa olla syksyn lapsi!

Siitä syystä; ohi on mennyt melekin kokonaan kitarafestarit, ja sairastaminen. Mä vaan pihalla sompailen. Mulla oli varmaan (omien aikasempien kokemusten pohjalta tehtyjen päätelmien mukkaan) lievää tulehusta kurkussa ja vasemmassa korvassa, ku ne oli pari päivää niin kippeet, mietin jo notta pittääkö tässä mennä antibiootteja kyselemmään, mutta tänä aamuna heräsin ja kaikki kivut oli poissa!! Se on se uni paras lääke.

Huomenna aion herätä suht. aikasin ja siivota oikeen kunnolla. Samalla opetella vielä niitä lauluja sinne praktiline rahvalaul-kurssille. Sitte on käytävä pankissa hakemassa tilikortti (mä avasin vihdoin virolaisen tilin) ja sitte jos ehtii, niin vähä vielä vaikka soitella koululla kuuskielistä.

Illalla saapuu Tartosta Rike, ja lauantaina Tallinnasta Doreen ja Manon sekä poikakaverinsa Thomas ja Louis. La-su yö siis ollaan täällä mun huoneessa kuuestaan... Onneks kaikki ottaa makkuupussit mukkaan.

Latasin muuten mesen vihdoin. Vanhasta teiniosotteesta hammaskeiju.85@suomi24.fi saa mut nyt kii siellä. Skypenimeni puolestaan on ullasis. Ottakkee vuan yhteyttä noillaki peleillä rohkeesti, ku ei se facebookin chattikkaa aina toimi...

Ainiin, vielä yks hassu juttu tähän lopuks. Aikoinaan taisin kertoo täälläki notta yhellä kielikurssikaverilla Przeymyslawilla on samana päivänä synttärit, ku mullaki. Me sitä siellä kurssilla sen verran kovaäänisesti julistettiin, että jäi kaikille mieleen. Nop, käviki sitte ilimi, että Przeymyslaw oli sillon tunnilla sekoillu kuukausissa, ja sen synttärit oliki jo 23 tätä kuuta. Ja se piti Tallinnassa isot pirskeet. Ja mä sain sitte kans läjäpäin tekstiviestionnitteluja ja kortinki postissa. Ja ihmetys-kysymyksiä, että miks mun facebook-profiilissa lukkee väärä syntymäaika ja miks en mä pitäny juhlia?

Oikeisiin tuleviin synttäreihini liittyen oon jo listannu lahjatoivomuksia. Sen takia, ku on tullu kyselyjä jo siitäki. Mutta kirjotan sitä listaa sitte tännekki jonku ajan päästä, että saavat lähetellä ketkä sen kutsumuksekseen kokevat.