Meillä oli taas ihan huippu improtunti. Niin huippu, että Robert-ope kysy tunnin jälkeen josko mennään kevväällä studioon! Ihan tosissaan. Asia jäi mietintään. Kielisoitinimproo. Mä mietin itekki tunnin aikana, että kuulostaapa sairaan hyvältä. Ei puhuttu paljoo, soitettiin vaan. Ekaks Japanilaista elokuvamussaa, sitte hassuja rytmiikkatehtäviä, sitte pitkiä, raskaita & matalia ääniä ja lopuks musaa suoraan kauhuelokuvasta. Kyllä vaikka pelekästään tämän kurssin takia kannatti tänne tulla.

Sain vielä synttäripostia, kaukaiselta kelttien ja brittien ja ainaki yhen suomalaisen tytön asuttamalta saarelta. Hassun pinssin ja kortin sain. Kiitos!

Munniharpputunnille olin yrittäny iltalukemiseks opiskella munniksen historiaa. Löysin merkinnän, että sitä on ehkä myös soitettu väärinpäin eli niin, että se kielen pää on suussa ja sitä omalla kielellä näpsäytellään. Siistiä!

Ope kysy tunnilla, että mitä olin sen antamista matskuista oppinu. Sanoin sille tuon väärinpäinsoittoasian. Sitte se piti mulle lopputunnin kestavän luennon siitä, että ei saa uskoo kaikkee lukemaasa. Musta tuntuu, että oon joka tunnin jäläkeen vaan enemmän ulalla. Onkohan tää nyt se soitin, mitä mää en vaan opi? Harkkamotivaatio on hämärän olon takia nollassa, ja vaatii ankaraa sisästä suostuttelua soittaa. Mutta ehkäpä rautanen soitin vaatii rautasen tahon.

Mun iskä on niin kippee, että on Kyksissä eristyshuoneessa. Sillä on ollu kuumetta kolome viikkoo ja antibiootit ei tehhoo. Lääkärit oli sanonu toenneensa sillä jo jotaki, muttei ne ollu sanonu tauille suomenkielistä nimmee, niin ei ollu jääny iskälle mieleen. Keuhkoissa vaan on jotaki. Ne tutkii. Isosisko, joka myös Kuopiossa assuu oli soittanu sille, että kuoleeko se tylsyyteen ja ei kuulemma kuole, ku siellä on sentään telkku ja lehtiä. Vaan on se varmasti, mehtien miehelle kova pala maata pari päivää pikkusessa huoneessa tekemättä mittään. Torstaina saa kuulemma käyä kahtomassa iliman, että täytyy vierailijan pukkeutua johonki super-suoja-avaruusassuun (jonka saa jokkainen kuvitella mielessään). Isosisko aiko sillon mennä ja äippä ja pikkusisko lauantaina tehä reissun Kisikseltä. Mä toivon vaan täältä kaukaa, että se ei oo mittään vakavaa ja, että iskä parantuu pian.

Sitte vielä äitille; jos tuut Kaustiselle (jos äippä ei tuu, niin saako pikkusisko tuotua?), niin jos viititte penkoo sieltä mun isosta Hyvölä-astialaatikosta kuorimaveiten, ja sen hakmannin kolomen litran kattilan kansinneen. Mä uskon, että saan ne kannettua tänne. Ja muuminäytelmään tartten sen siniraitasen mekon, Railan vanahan emäntäkouluasun tai jotaki. Ku pittää olla mahollisimman skandinaaviset vaatteet, ja mä aattelin, että se on ehkä mun skandinaavisin vaate. Tai ainaski se tuli mieleen. Saatoin jättää sen pikkusiskolle Kokkolaan? En oo varma. Jos en, niin sitte kaivelkaa se Kisikseltä. Ainiin ja tuokaa mulle, mun Muumilaakson marraskuu-kirja Kisiksen kirjahyllystä, jotta saan sen tarinan kunnolla taas mieleen!