Mä en oo vieläkkää Juutuupissa, mut googlevideoissa jo. Tosi huonot saundit, ku tää on tavallisella kameralla vaan kuvattu. Pätkät on Maarjapäevan tapahtumasta, jossa me Marionin ja yhen toisen aitan työntekijän kans oltiin musavastaavat. Mulla on se Virolainen kansallispuvunhame, jonka ostin käytettynä tosi halvalla. Toi juttu oli joskus kuukaus sitte, herättiin viieltä ja lähettiin ottammaan aurinkoo vastaan.. (Tosin ihan alkupätkästä mua ja Marionia ei vielä näy arvattavasta syystä). Tästä voipi kahtoo.

Pikkusisko ja kaveri oli täällä (ne+minä=pändi nimeltä Miinan tyttäret). Meillä oli tosi kiva päästäinen, tosin välillä oli aika hosumista. Ihanaa oli mun mielestä se, että ei ainoostaan ne tykänny olla täällä, vaan myös niistä tykättiin ihan hulluna. Hurmaavat neitokaiset. Mulle itelle jännintä oli kuiteski se, että meitä kututtiin suomalaisiks. Myös mua. Olin yhtäkkiä osana porukkaa, nimeltä suomalaiset. Mä en oo täällä ennää mitenkää erikoinen. Hyvä niin. Mut, ku oliki joku joka ei osannu virroo, niin sitte oliki olemassa taas suomalaiset. Ihan kummallista. Tulkkina oleminen oli hullunvaikeeta, ku on oppinu kielen vaan kylpemismenetelmin kuulonvarasesti ja ite yrittämällä. Puhelin ihan mitä sattuu ja ihan millä kielellä ekana sanat suuhun sattu. Ylleensä alotin puhumaan väärää kieltä ekaks...

Tyttärien täällä olemisen aikana mun kottoo katos vuorokaueks sähköt ja sitä mukkaa loppu myös lämmin vesi. Käytin niitä kaverin luona suihkussa, ja vaihoin kaikki sulakkeet. Loppujen lopuks homma oli kiinni jostaki rappukäytävän napista. En tajua. Syötiin ihan hulluna herkkuja ja herkullisia muitaki ruokia. Ja meitä kysyttiin soittammaan niin paljo, ku vaan jaksettiin ja sain ihan kunnolla muuteski järkättyä. Harkattiin myös kantelekisoihin. Hiör vii kam Tampere 3-5.6.2009! Teretulemast tsemppaamaan, soittelen siellä myös Sytkärin kans, ite ihteeni vastaan samassa sarjassa.

Koulussa täällä on olemassa nyt vaan yks asia. Muusikatriaad. Yrittää siellä olla muutaki, tai siis onhan meillä näin alkuviikosta ihan normi tunnitki, mut kukkaan ei pysty keskittymmään mihinkää, kaikki on ihan puhkikuluneen väsyneitä ja haluais vaan pois. Jopa minä oon väsyny. En tajua, oon nukkunu ihan tilastollisesti tarpeeks ja oon silti ihan puhki aina aamulla, eikä yhtään huvittas herätä. Varmaan stressi painaa.

On nimittäin aika kuolemaviikko, perjantaina siis ne himskatin kisat, joissa oon ite finnaalissa "soolo ja sovitus"-sarjassa ja sitte avustan "oma sävellys"-sarjassa. Muuta hommaaki koulu tarjoo ihan sopivissa määrin ja viikonloppuna myös pitkästä aikaa luvassa kanneltunti. En oo yhtään harkannu sitä varten, enkä varmaan ehikkään. Hitto. Tännäänki vielä kolomet harkat, joista vikat alkaa kympiltä! Samalla aikaa mun pitäs suomen kouluun laatia tarkka liiketoimintasuunnitelma kansanmusiikkiopistosta. Puhumattakkaa muusta kaikesta, jota en uskalla ees ajatella... Kuolemaviikon kakkososa täällä, tässä ja nyt.

En varmaan jaksaiskaa tätä elämää ilman Marionia ja Franzia. Ne aina keksii. Niille, ku valittaa elämääsä niin saa aina mitä parhainta lohtua. Vähättelemättä nyt yhtään teitä muita ihania ystäviä. Mut tässä kämppisteni eilisiltanen taidonnäyte, jonka kunniaks mut lukittiin vartiks vessaan. Mä en tajua, miten kukkaan, tai ehkä eniten se miks mä ite en oo ennen tätä keksiny.

Näin mun ovessa nyt lukkee. Hoppeisin ja kultasin kirjaimin. Tervetulloo!