Järestettäänkö Suomessaki ralleja iltamyöhään keskellä kaupunkeja? No täälläpä järestettään! Just vasta loppuivat ja kyllähän niistä semmonen pärinä lähti, ettei täällä oo sen aikana kyllä kukkaan saanu nukuttua. Mua otti niin päähän, ku tulin koulusta. Olis ekanaki pitäny olla kuulosuojaimet, ku autot päris ja paukku ja jarrutusäänet oli jotaki ihan kamalaa ujellusta. Sitte tokanaki, rallireitti kulki just tätä mun koulureittiä myöten ja mun piti kaks kertaa mönkiä tien yli ja suojakaiteitten ali hirmusella kiireellä lähtövuorojen välillä, ku seät anto merkin, että nyt juokse. Ei olis mummot päässy ikinä ylittämmään niitä. Ehkä niitten mielestä oli sen takia hyvä idea laittaa reitti kulukemmaan opiskelija-asuntolan eestä. Jos mulla olis kamera, niin oisin ottanu tästä tönöstä kuvan. Sen verran sitä oli raitateipillä paketoitu.

Nyt tullee takkaumaa, nimittäin ennen tätä vitutusta sain kunnian toimia Maarjan silminä koulun jälkeen, ku autoja oli niin hurjasti liikkeellä (sillon en vielä siis ollu tajunu näitä ralleja, vaan ihmettelin autohäsellystä vaan) ja autoin siis Maarjan lähelle sen kotia. Meillä on aina välillä kommunikointiongelmia sen kans, ku mä en vielä kummiskaa ihan kaikkee ossaa sannoo viroks ja se ei ossaa paljoo enklanttia ja sit se taas puhhuu mulle ihan kauheen noppeeta virroo, ku unohtaa, ettei mulle saa puhua noppeesti... Mutta muuten se on niin mukava tyttö, että mielelläänhän sitä auttellee!

Ylleensä Maarjan siliminä toimii kakkosluokkalainen saksofonisti (tai siis soittaa myös säkkipilliä, mut unohettaan se nyt, ku kaikki täällä sitä soittaa) Merlin. Se assuu kans täällä omassa kodussa (joka on siis tää mun asuntola) ja on siks ollu mullekki paljo apuna. Se on semmonen, joka mielellään kaikkia auttaa. Paitsi yhtenä päivänä sillä meinas hermot pärähtää, ku se ei ehtiny tehä omia hommia olleskaa. Sillon mä sanoin, että kyllä mä mielelläni kans autan Maarjaa, vaikkei nyt hirveesti voia puhua toisillemme (tai siis koko ajanhan se Maarja mulle hölöttää jotaki ja mä ymmärrän aina sanan sieltä sun täältä).

Tännään siis tapahtu moista: Merlin pyys mua kanssaan koulun jäläkeen kirkkoon nuorten iltaan, ja mä olin innolla lähössä, mut sit se kuuliki, että yhessä autossa olis tillaa lähtee Pärnuun jonkun sen tutun synttäreille, jonne se oli kans kututtu... Mä annoin sille mieluusti vappaaillan ja lupasin auttaa Maarjan kottiin. Ja sanoin, että mennään nuorteniltaan sit joskus toiste. Ne on kuulemma ihan onnessaan, jos sinne joku vieras tullee, ja varsinki jos se puhhuu jotaki toista kieltä! Täytynnee siis kokkeilla. Vaikka tajusin just, että jos se on taas ens viikon perjantana, niin on kyllä myös kansanmusakeskuksella semmonen konsertti mistä en aio jättäytyä poies. Siellä soittaa sillon mm. vanaha Viron tuttuni, ihana saksofonisti Siim.

Jatkettaan tätä takkaumahässäkkää nyt sitte. Meillä oli siis sitä kurssia. Opena oli semmonen ihan ihme hippi, joka osottautuki oikeen vaativaks ja täpäkäks täiks. Tykkäsin siitä silti. Se osas asiansa. Sano meille ekassa lauseessaan, jotta kevväällä on sitte konsertti ja siellä kaikki laulaa ilman lappuja runolaulusoolot ja on kuorona muille tarvittaessa. Ja lisäks kaikki valihtee vielä toiset veisut ja tekkee niistä hurjat sovitukset ja neki esitettään sitte siellä. Eikä saa lappuja missään käyttää. Saa improta sanoja niin pitkälle, ku uskaltaa.

Jaahas, suomeks vielä varmaan onnistuis, aga eestikeelel... Ma ei tea.


Noh, ekaks juteltiin aika paljo paikallisista regi, eli suomen runolauluista, tai oikeestaan ihmisten kokemuksista niistä. (Käytän nyt runolaulu-sannaa vaikka.) Se ope kyseli meiän lempparirunolauluja. Yks aika ujonpuoleinen kitaristipoika Ragnar sano heti kaks sen lempparilaulua ja sai sitte kunnian esittää toisen niistä. Muutki sai esittää ja loput sai aina toistaa sanat kertauksessa. Näillä tupataan aina kertaamaan. Tai sit ne vaan tykkää kertaamisesta. Yhtään runolaulua en oo vielä kuullu, jossa ei samoja sanoja kerrattais.

Mäki rupesin heti miettimmään, että mitä laulaisin, jotaki suomalaista siis tietty, ku en vielä virolaisia ossaa. Päätin mielessä pitkän pohinnan jälkeen, että "Nyt on meillä lysti leikki" olis varmaan hyvä, ku siinä kerran saa kerrata. Mut sit se ope ei kysynykkää multa. Höh. Tyrmistyin ihan. Rotusyrjintää. Olisin minäki tahtonu laulaa! Ilimeisesti kelepas vaan Virolaiset sanat. No, ehkä ens keralla vaan alan laulaa, enkä sano mittään.

Läksyjäki se tätsy anto kasapäin. Sen lisäks, että aletaan jo miettiä sooloja ja sovituksia ja kaikkee mahollista loppukonserttiin, pittää kaikkien valita eestirahvamuusika antoloogia-levykokoelmasta yks laulaja ja opetella siltä ens kerraks vähintään kolome (mieluusti enemmän) laulua ulukoo. Ja sen lisäks kaikkien poikien pittää opetella yks viinalaulu pohjosesta ja yks etelävirosta, ja tyttöjen puolestaan yks pohjonen ja yks eteläinen keinulaulu! Jesh, nyt pääsen opettelemmaan näitä keinulauluja, joista jo kielikurssin aikana kuulin juttuja! Mutta kylläpä tosiaan anto tätsykkä läksyä. Mulla on siltä samaiselta cd-kokoelmalta kuunneltavana jo karjankusuja laulutuntia varten.

Sitä ennen päivemmällä reenasin pikkusen, venyttelin, kävin taas maisemalenkillä ja jätskillä ja sit tekemässä sitä henkilökorttia paikassa, jossa kukkaan ei puhunu muuta, ku virroo. Mä vaan luotin sielläki tätsyihin ja allekirjotin sinne minne käskettiin. Kuukauen päästä pitäs olla kortti käessä. Jos ymmärsin oikein...

Huomenna mun kanneltunti on 12.30-14. Päätin, että skippaan sen mahtavan kuulosen maailmanmusaworkshopin. Harmittaa vähä, mut ei voi nyt mittään. En olis varmaan Suomessa ollessani ikimaailmassa skipannu moista. Ku siellä opetellaan musaa Chilestä, Skotlannista, Australiasta, Ruottista, Suomesta ja Virosta. Mut aattelin, että ei tee oikeutta ekalle kanneltunti-sessiolle jos yritän keskittyä kahteen asiaan. Tulla läähättäen ja hikisenä tunnille muista maailmoista ja heti tunnin jälkeen juosta taas kansanmusakeskukselle. Se workshoppi siis olis maksanu vähä, n. kympin. Mut ehkä tässä vielä tullee noita workshoppejä elämään. Muutenki on jo liikaa koulua viikonloppusin... Ens viikon la-su tullee sitte Ala-Kotilan Timppa vetämään tiukkaa bändi & sovitusperioodia, että sillon ei ainaskaa paljo lommailla.

Tännään mietin päivällä, että vitsi, ku oon niin rikas! Tilille on ropissu viimeaikoina kesätyöpalkkoja ja toisia kesätyöpalkkoja ja sitte vaihtoavustuksia enemmän, ku osasin oottaakkaa. Nyt illemmalla kävin kahtelemassa osotteessa www.folk.ee tulevia konsertteja ja tajusin samantien, mihin saan ne rahat nopsakkaasti kulumaan. Toi kansanmusakeksus siis on nyt ekkaa toimintakauttaan käytössä, ku se avattiin vasta loppukevväällä. Ihan uus, vessanpytytki vielä kiiltää. Ja nää niinku jaksaa juhlia sitä joka päivä. Ja mun ihmetys jatkuu vieläki.

Vielä lopuks vähä mun yhteystietoja. Osote tänne ullakkokamariini on siis: Väike 6-313, 71004 Viljandi, Viljandi maakond, Eesti. Ilahun kovasti korteista ja muista päivän piristyksistä!! Sain myös uuen sähköpostin; ulla85@ut.ee (ut = university of Tartu). Kyllä luen vielä tosin cou.fiffiäki. Ainiin ja suomalainen puhelinnumero mulla on päällä, mutta en piä sitä mukana, joten jos on kiirrellistä niin vielä käytän jo aiemminki antamaani virolaista numeroo +372 5595 1423. Ottakkeeha ylös!