Tiistaina 1.11. lähettiin Etoshaan. Oltiin varattu ihan valmis kolmenpäivän reissu oppaineen kaikkineen, ja ootettiin jännityksellä, mitä tuleman piti. No, tiistai-aamuna meitä tuli kottoo hakemaan ihan mukavan tuntunen oshiwambomies. Me siinä jo innoissamme ruvettiin tutustumaan häneen, kunnes kävi ilmi, että hän olikin vain kuskimme matkailufirman toimistolle asti, jossa varsinainen oppaamme ja safariautomme odotti. Yllätys oli melkonen, ku tajuttiin, että meitä kuskaamaan ja opastamaan oliki lähössä valkoihonen, noin nelikymppinen mies. Yllätys oli suuri erityisesti siks, että vaikka täällä asuukin vakituisesti jonkinmoinen joukko valkosia, niin lähes kaikki palveluammateissa toimivat, joihin ollaan törmätty (esim. tarjoilijat, kokit, kaupankassat...) on joko mustia tai värillisiä. No, siinä sitten joutui käsittelemään omat ennakkoluulonsa ja rasistiset ajatuksensa afrikaansinkielisiä "valloittajia ja sortajia" kohtaan nopeesti, koska tarkotus oli viettää oppaamme kanssa kolme päivää. Onneks matkaan päästyämme huomattiin, että Wilem oli hyvä tyyppi, joka lisäks osas kertoo kaikenlaisia jänniä juttuja Namibian maantiedosta, historiasta ja varsinkin eläimistä.

Enimmäkseen Etoshan luonnonpuistossa näytti tältä. Siis vaihtelevaa maisemaa, mutta eläimet oli piilossa. Silmät tulikin äkkiä kippeeks jatkuvasta puitten alle tuijottelusta.

 

Sitten itse asiaan. Hellettä riitti, joten päiväsaikaan eläimiä näki lähinnä varjoisissa paikoissa.

 

Springbokit oli eniten näkemämme eläinlaji, ja niitä onkin Etoshassa paljon.

 

Ööö kaks seepraa vai yks kakspäinen?

 

Tätä kaveria kutitti kovasti takapuolesta. Ei se mitään, seeproilla oli komiat pyllyt!

 

Ensin ryystetään...

Ja sitten nielastaan.

 

Yks mun (Eevan) lemppareista.

Polvet ei oikein meinaa taipua. Tämmösillä juomapaikoilla niitä elläimiä näki eniten.

 

Keskiviikkopäivän jännittävin hetki. Ulla: "Hei tuossa oli leijona! Ihan tien reunassa!"

 

Lissää leijonamisuja löyty brunssipaikastamme...

...ja näitä turisteja pelotti kauheesti.

 

Näitä Bambinsukusia lajeja oli siellä paljo, enkä nyt just muista mikä tän nimi olikaan...

 

Iltapäivällä löyettiin lissää norsuja, yhteensä niitä oli ainaki 60!

Semmonenki asia opittiin, että norsut on oikeesti melkein mustia, mutta ne on vaan ylleensä niin likasia ja mutasia, että näyttää harmaalta. Nuo korvat on mun mielestä hienot!

 

Kävästiin myös Etosha Panilla, joka on semmonen allas, jossa on joskus tositosi kauan sitte ollu vettä. Nyt se on vaan aakeeta laakeeta. Kuvasta voi myös päätellä, mistäpäin aurinko ahrikassa paistaa.

Ullan nykytanssiesitys.

 

Löyettiin me ihan oikeita punkkareitaki.

 

Oryx, Namibian kansalliseläin.

 

Tämmösissä "pysyvissä teltoissa" oltiin yötä. Hienot oli oltavat!

 

Etoshasta palattiin vähä takasipäin Otjiwarongoon, jossa käytiin krokotiilifarmilla.

-Tulkaa vaan metrikin lähemmäs, niin.... NAPS!

Päivän kylpy otettu.

Tässä näitä ihania 2-vuotiaita pienokaisia :)

Ite tykkäsin kyllä enemmän näistä kavereista. Niitä tais vähä ujostuttaa, kun päät oli ensin piilossa...

Ullan lempparihuone, jossa se viipy pitkään valokuvailemassa...

 

Lopetellaan kuitenki vähä kivempaan elikkoon. Spotty oli lodgemme lemmikkiseepra, joka seuraili meitä ja hirnahteli yöllä telttamme ulkopuolella.