Kävin just äsken kiinnostavan keskustelun opemme Kain kans virolaisten ja suomalaisten suhteista venäläisiin. Suomessa, ku on ainaski mun mielestä ihan rauhatila. Virossa ei. Kai kerto kuinka se vaan koko ajan vihhaa venäläisiä enemmän. Tai ei se vihhaa niitä venäläisiä, jotka assuu venäjällä vaan niitä, jotka änkee Virroon ja oottaa, että niitä pitäs kohella täällä parempina ihmisinä. Puhutiin siitäki, kuinka Venäjä on tehokkaasti tappanu kaikki suomalaisugrilaiset pikkukielet ja kansat. Kai oli siitä tosi vihanen. Mä sanoin, että kaite Suomessa on se viha haihtunu suupolvien myötä. Kai sano, että sen seittemäntoistavuotias poika vihhaa niitä virossa asuvia venäläisiä vielä paljo enemmän, ku se.

Sitte mä lauloin sille ainoon ossaamani Virolaisen kansanlaulun, Espaspe ennast ehita e-een. Se sano, että ei ne sanat varmaan ees oo mitenkää kauheen vanhat, mutta kuulosti niin vahvasti joltaki Etelä-Viron murteelta, ettei Kai heti meinannu kaikkee ymmärtää. Mutta käänsi ne mulle niin yksityiskohtasesti, ku osas silti.

Sit mä annoin sille sähköpostiosotteeni, että se voi antaa sen Katrinille, joka opettaa ens viikolla, että se voi yrittää lähetellä mulle ens viikolle jotaki tehtäviä. Etten jäis kauheen pahasti jälkeen. Ja sitte sanoin sille taas, että se on hyvä ope ja se sano, että me ollaan niin ihania oppilaita, että on heleppo olla hyvä ope. Niin me ollaan kivoja munki mielestä. Paitsi tännään oltiin superväsyneitä.

Eilen oli oikein mukavat pippalot. Pääosin sen takia, että melekein kaikki oli siellä ja oltiin kaik yhessä. Vaan mua päivälleen vuotta nuorempi (selvis tännään seki) Pzamislav puuttu joukosta. Sille oli tullu errään toisen jäsenen kans jotaki pieniä polliittisia erimielisyyksiä ja se oli loukkaantunu. Ei kai mittään oikeesti kummosta. Toivottavasti ainakkaa.

Kemuissa syötiin oikein sellasella oikeella paahtoleipäkonneella tehtyjä herkkupaahtiksia, ja kahenlaista heelmäsallaattia. Ja kiisteltiin siitä, kuuluuko heelmäsallaatin sekkaan laittaa mehua. Mun mielestä joo, ku meillä ainaki on aina laitettu. Eka kuunneltiin toisen suomijäsenen ihan ihme mussaa, ja sitte ylleisön pyynnöstä Hyvä trioo. Oon saanu fanikuntamme kasvammaan Euroopanlaajuseks!! Raahasin tänne kymmenen levyä ja yks on ennää repussa, tosin oon jaellu niitä ihmisille vasta lainaan ja sanonu, että kuunnelkaa eka ja ostakkaa sitte, jos tykkäätte. Meiän levy maksaa tämän maan rahassa 230 kr, joka on kuulemma ihan normi hinta levystä.

Sitte pelattiin sellasta peliä, jossa oli lainsuojattomia, sheriffi, ja sheriffiin assistentti. Mä olin lainsuojaton ja mun tehtävänä oli tappaa sheriffi ja se assistentti. Sheriffi taas yritti tappaa lainsuojattomat. Ja Assistentti yritti auttaa sheriffiä paljastamatta henkilöllisyyttään lainsuojattomille. Alusta asti kaikki siis tiesi, että kuka on sheriffi, mut assistentti ja lainsuojattomat oli salassa. Pakasta nostettiin ampumiskortteja, kaksintaistelukortteja, yhen elämän takasinsaanti-kortteja, laukauksen väistökortteja ja vaikka mitä. Mä istuin Espanjalaisen Javierin (jonka nimi siis sanotaan tietty Havier) vieressä, näytin sille koko ajan korttejani ja se aina sano, että mitä kantsi pistää. Ei se sinänsä ollu vaikee peli, mutta niitä kortteja oli niin sikamontaa lajia, etten millään muistanu millä niistä piti tehä mitäki. Pikkusisko olis varmaan tykänny tästä pelistä. En tiiä onks tätä käännetty suomeks, ainaski se oli alunperin Italialainen peli.

Mutta ei ehitty pelata loppuun asti, ku meiät tultiin häätämmään pois. Siellä teekkareitten asuntolassa oli valvojana semmonen äkänen setä, joka tuli sanomaan yheltätoista, että jos ei kaikki lähetä, niin se kuhtuu polliisit. Hups. Sitte vasta Laszlo muisti lukeneensa järestyssäännöistä, että vieraita ei sallita yhentoista jälkeen ennää. Eikä se tienny, että sitä noudatettiin oikein supertarkasti. Lähettiin siis kottiin. Mä paimensin myös kämppispoijjaat kottiinpäin paitsi, että Einar (siis Aina, jonka nimi kirjotettaan Einar) ja Jacopo ja Helen jäi vielä keskustaan paariin. Me tultiin Daviden ja Ethiennen kans puolenyön jälkeen nukkummaan.

Matkalla Ethienne kerto, että ne oli joku ilta sitten viime viikolla tullu yömyöhään kotio sellasella pyörätaksilla, eli pyörällä, jossa oli vaunu. Sitä oli vielä ajanu joku nainen, ja välillä oli vastaan tullu niin isoja ylämäkiä, ettei se ollu jaksanu ajjaa, vaan päinvastoin poikien oli pitäny työntää. Aikaa kyyitykseen oli menny reilu tunti ja se oli maksanu yli 700kr. Eli noin 45€. Mut kyllähän ne elämykset maksaa. Varmaan oli elämys sillekki kuskille kuskata aamuyöstä kahta kännistä hurmuripoikaa, jotka ossaa viroks vaan lähinnä muutaman iskulauseen.

Noh, heräsin kolomen aikoihin, ku fyysisesti kaikkein läheisimmät kämppikset, Einar ja Jacopo kilju täysiä keittiössä. Ihanaa. Jacopo tuli kahelle ekalle koulutunnillekki, mutta Einar ei, ku se oli vielä aamulla herätessäänki humalassa. Helen sano, että se oli siellä paarissaki vielä juonu aikalailla. Hassua, ku se on niin ujo ja hyväntuulinen, mutta kylläpä tämän jälkeen hulttiopojan maine pamahti.

Mutta siis oli mulla ainaski kivvaa ja väsymys tännään johtuu varmasti vaan siitä, etten saanu unta ennää sitte aamuyöstä kovinkaa hyvin. Varmaan nukuttaa ens yönä sitäki paremmin, ja saa vielä nukkua pitkään, ku ei oo muuta, ku ankarraa reenausta eessä. Sytykkeen pytykkeen nauhotukset alakaa maanantaina, jaiks!! Suomeen tuun varmaan vasta ma aamulla, ku su on kalliimpaa matkustella.

Nyt soitan vähä ja sitte lähetään kaikkien Tallinnan EILC-opiskelioitten (eli erasmus kielikurssilaisten) yhteiselle piknikille. Näitä kursseja on siis tällä hetkellä kynnissä Tallinnassa kolome ja tämä meiän on vaan yks niistä. Mutta siitä lissää sitte huomenna.