Tännään oli Kisislehessä kirjotettu Homoliittojen siunaamisista. Mun lempparipappi oli sanonu niin viksua kommenttia asiaan, että se on taas entistäki enemmän mun lempparipappi. Oli kirjotettu, että jos me täällä maapallolla tehtäs vaan niitä asioita, joita on raamatussa kehotettu tekemään, niin kylläpä olis kappeealasta ihmisenki toiminta. Ku monet vettoo siihen, ettei raamatussa sanota, että pitäs homojaki siunata naimissiin.

Siinä kirjotusten yhteyessä oli myös yks lause, joka jäi erityisesti mieleen: "Aina löytyy eskimoita, jotka haluavat kertoa kongolaisille, miten tulla toimeen äärimmäisen kuumuuden kanssa." Kirjottaja oli bonganu ton viisauen Herättäjäyhistyksen nettisivuilta. Ja se oli mun mielestä oikein viisas lause. Auta armias kuinka monta kertaa tohon itekki syyllistyy. Nimittäin olemaan se eskimo.

Pääsin minäki pällistelemmään jälleen kerran samaiseen Kiuruvesi-lehteen. Ylä-Savon kyläkouluja on projektipändin kans kierrelty maanantaista saakka ja kyllä on vaan niin maan mahtavia lapsia päästy tappaamaan!!! Tännäänki olivat lastenlaulu-arvuuttelutehtävässä pienimmäiset niin innoissaan, että niilleppä oli ihan tuskasen vaikeeta pysytellä lattialla istumassa, ku mielessä tykytti sammaan aikaan mystiset sanat: "Minä tiiän, hei minä tiiän!!!!" Kaikki veisut on tiietty aina pepistä pikkussiin kultakalloihin. Eikä oo ne kuutosluokkalaisetkaa jättäny kommenteillaan kylymiks, kyläkouluilla ku saapi olla lapset lapsia ihan alakoulun loppuun saakka. Sitä arvostin jo sillon omana aikanani, ei tullu mullekkaa kuutosluokkalaisena liukumäessä laskiessani kukkaa vittuilemmaan. Ylä-asteelle männessä oli koettava kyllä shokkia senki eestä.

Menestystä taipaleella on ilokseni tuonu myös kiertuetta varten tekemäni äksön-laulu Ralli-Alli. Harvemmin sitä saapi vettää rallikoulua näin isolle osalle Ylä-Savon lapsista, ossaamatta ite ees ajjaa autoo. Aika huimaa. Mut ralliautossa onki semmonen joustopenkki. Se ratkassee kaiken. Ei se haittaa, jos mennee vähä mehtään, ku on se joustopenkki. Siinä laulussa kaikki muut pääsee perille, paitsi Alli. Alli tykkää elläimistä ja elläimet ei tykkää rallista. Ja ne elukat järestää Allin matkaan hankalluuksia...

Eilen käytiin myös omalla vanhalla koulullani, joka nyt taas vaihteeks aiottaan lakkauttaa... On meinattu jo monta kertaa aikasemminki, viimeks sillon, ku olin kutosella. Koulu on tooosi vanha (ja nätti ja ihana talo!), joten meinasivat sillon pistää sen kiinni, ku remonttihan maksais ihan maltaita. No, sitteppähän pistivät kaikki kyläläiset omista metistään puuta nurin ja pölkkyä lauaks. Kohta oli koulun kentällä isoja lautapinoja. Sitte seuraavaks ruvettiin talkoovoimin remppaamaan. Oli kaikki kylän miehet hakkaamassa nauloja ja emännät pihalla keittämässä ruokaa sun muuta. Me käytiin koulua piharakennuksessa ja autettiin, jos osattiin. Ja tällä yhteishengellä päästiin sillon radioon ja telkkariin. Sen seurauksena tapahtu puolivahingossa myös yks mun elämän kohokohista; torjuin nimittäin maalin jalkkiksessa kymppiuutisten loppukevennyksessä.

Samaisen Rapakkojoen koulun kans puuhailtiin aikoinaan vaikka mitä; koulun opet on hyvällä tavalla kahjoja tyyppejä jotka ei ollu pelkästään opeja, vaan myös tärkeitä ihmisiä, hyviä kasvunmalleja, jotka opetti meille kuinka elämä toimii. Me kerättiin ite koulun omat marjat ja potut syksyllä ja haravoitiin pihhaa vähä väliä ja siivottiin koulu yhessä joka perjantai viikon päätteeks. Ja säännöllisesti oli pajapäiviä, sillon tällön taidepäiviä ja myyjäisiä ja kaiken maailman tempauksia. Me käytiin luokkaretkillä joka vuos, tai välillä kakski kertaa vuojessa. Joko Suomessa tahi ulukomailla. Koulun kans oon käyny mm. Norjassa, Tanskassa, Ruotsissa, Ahvenanmaalla ja montamonta kertaa lapissa. Koko ajan oli äksöniä ja toimintaa. Nytki ne oli saanu jotaki EU:n projektiavustusta kyläkahvion pitämisseen. Askartelivat siellä kovasti jo kaikkee myytäväks sinne.

Kaikkein hienointa muistelujen ja kuulumisten vaihtojen keskellä omalla vanhalla koululla oli kuitenki konsertin pitäminen. Varsinki, ku aloin laulammaan. Samat vanhat opet kahto pikkusen harmaantuneempina samoilla lämpimillä katseillaan, ku joskus ennenki. Oli yhtäkkiä hirmu turvallinen olo. Maailma oli paljo pienempi. Ja paljo vaarattomampi. Oltiin korvessa, turvassa, ja yhtä suurta perhettä.

Mä olin taas pieni. Ja lauloin koulun kevätjuhlassa, niinku melkein joka ikinen vuosi. Aina mä halusin. Ja aina ne anto mun laulaa.

Mutta mä oon jo ihan toinen ihminen. Liian kaukana tosta hetkestä. Ehkä juuriltaan sama, mutta kuitenki niin eri. Takaspäin ei voi päästä, ne ovet jotka sulkee mennee aina lukkoon. Sen ku tajusin, ni meinas kyllä itku päästä.

Ehkä sen takia elän niin paljo muistoissa, että mulla on vaan niin paljo hyviä muistoja joissa ellää.