Vaikka kirjotinki illemmalla, on ihan pakko nyt yöllä kirjottaa uuestaan. On nimittäin niin huima juttu kerrottavana, että se voittaa nukkumisen kuus-nolla.

Olin menossa esipesemään superlikasia sukkiani tältä pävältä. Toiveissa, että voin sitte Suomessa jossaki pestä ne konneessa ja muutai pyykkiä. Ja olin laittavinani oven auki, napin alas. Mut se ei mennykkää kunnolla alas. Ja ovi pamahti kiinni. Pam.

Hetken kesti ennenku tajusin. Taas sitä mennään. Oon pulassa. Niin tavallista mulle. Kaikki kamat jäi huoneeseen. Puhelinki. Mulla ei ollu ees sukkia jalassa.

Kuulin Einarin huoneesta musaa, ja koputin. Se oli ihan ihmeissään, ku kerroin sille. Miten niin voi käyä? Kokkeilin sen avvaimilla, mut eipä auennu. Einar kysy, josko olisin jättäny ikkunan auki, mut en ollu. Se yritti tiirikoia, mut ei toiminu. Abloyn lukkoja ei niin vaan tiirikoijakkaan auki. Ku vielä kakki kämppikset on poikia, niin ei kellään ollu ees pinnejä.

Me koputettiin toisten ovelle. Richard oli herreillä ja Davide herätettiin. Ne oli heti äksönissä mukana. Einar koitti miettiä salapolliisimaisesti ratkasua ja välillä kävi kokkeilemassa uutta tiirikoimisratkasua. Davide ja Richard eli sympatiassa mukana. Kokkeilin soittaa Einarin puhelimesta meiän kurssin koordinaattorille, mut se oli jo nukkumassa ja puhelin pois päältä. Seuraavana tuli mieliimme tutorit, joista mulla olis ollu Katin numero, tosin... huoneessapa tietysti. Kellään ei ollu kenenkää numeroo.

Paitsi....tietty Jacopolla on Angelikan numero, ku se sen kans koko ajan roikkuu!!!!! Soitetiin illan vietossa olleelle Jacopolle. Davide soitti ja puhuivat Italiaa, ku Einarilla ei ollu paljoo puheaikaa jälellä. Se oli tulossa pian kottiin Angelika kainalossaan.

Lopulta tulivat vihdoin. Myös känninen Etienne. Jacopo kannatti kovasti ilmastointiputkee, sen mielstä mikkään muu ratkasu ei tulis kuuloonkaa, ku kiivetä ilmastointiputken kautta huoneeseen. Ikkunan rikkomisesta mä en halunnu kuulla puhettakkaan. Etienne kyllä tarjoutu siihen, taikka oven rikkomisurakkaan. Angelika ties jonku "vähä niinku talkkarin", ja lähti kahtommaan olisko se sattumalta paikalla. Ei ollu. Ei apua.

Oli vielä ys vaihtoehto. Koko akatemian vahtimestari. Kaukana päärakennuksessa. Lainasin Einarin 44-numeron kenkiä ja Jacopon tupakkatehtaalta haisevaa fleecepaitaa, että pystyin menemään ulos. Angelika lähti tulkiks mukkaan, Jacopo huvin vuoks, ja Etienne siks, että halus kovasti tietää, josko talkkari vois samalla tulla laittammaan saunan päälle.

Vaksi jutteli Angelikan kans venäjää. Ymmärsin vaan muutaman sanan. Keskustelu oli aika kiivas. Musta näytti siltä, että Angelikaa olis pelottanu jutella sille. Ehkä niitten välillä oli vanhoja kaunoja. Ihmeen pitkään ne jutteli. Sitte vaksi lähti ehtimmään avvaimia ja me mentiin ulos. Angelika opetti mut sanomaan kiitos paljon venäjäks. Spasiba balsoi. Olisin osannu jo valamiiks.

Ovista ekaks piti avata toimiston ovi. Avvainnippu oli huvittavan iso. Oikeen avvaimen löytymisseen kesti monta minnuuttia. Sitte toimistosta löyty oikee avvain. Mun huoneen avvain. Avasin ja pallautin pian tuon taianomasen vara-avvaimen. Ja sanoin taikasanat, spasiba balsoi.

Kyllä vaan rakkaus pelasti tänki jutun. Se, että Jacopo heti ekana päivänä iski kyntesä Angelikaan ja toisinpäin. Tai täytyy vissin sannoo tässä yhteyessä "rakkaus" näin. Jacopolla on nimittäin Italiassa toinenki tyttökaveri, jonka kans se on vähä niinkus tauolla. Helen yritti kuulustella Jacopoo ja kyseli, että miten noin voi ellää. Ilmeisesti jotkut vaan voi. Oikein hyvin vieläpä.