Viime perjantaina kuulin, että Orff-kurssin kans lähetään ens tiistaina aamupäivällä Pöltsamaan musiikkikouluun tutustummaan ja konsertoimaan. Mä en ollu tienny koko hommasta. Siitä oli tietty ollu puhetta vaan ekalla kerralla, jollon mä en vielä ymmärtäny läheskää kaikkee... Nop, kyselin heti kavereilta, notta millonkas harjotellaan, mutta olivat kiireisiä ja käskivät olla ressaamatta. Nyt, ku on vielä yks päivä aikaa harkata tilanne on eelleen nollassa. Ei olla tehty sitte mittään. Huomenna on pakko. Kuitenki ilimeisesti ideana on, että mahollisimman paljo yhessä soitellaan. Mutta mitä piisejä ja millasilla sovituksilla ja millä soittimilla ja ??? Aika jännittävvää tehä yhessä päivässä neljänkymmenenviien minnuutin mittanen konsetti. Ollaan soitettu yhessä vaan pilliköörissä, eli siellä piisien opettelusessiossa. Let's see.
Viime torstaina meillä oli Regilaulun stilisktiikka-luennolla pikkunen koe, joka tuli mulle ihan yllätyksenä. Onneks en ollu ainut. Aikaa oli viis minnuuttia. Tehtävät oli heleppoja. Yhteen kysymykseen jouvuin kysymään vieruskaverilta apua. Tiesin vastauken, mutten osannu sannoo sitä viroks, ni se autto mua kääntämmään.
Lauantain kanneltunnilla kerroin taas Pillelle olleeni aika kiireinen ja, että olin vaan ehtiny harkata kunnolla yhtä piisiä (oikeen mukava marssi sillä kotikanteleen tyyppisellä rahvakanteleella). Pille toru mua varmaan ekkaa kertaa ikinä (ylleensä se aina sannoo vaan hea hea (=hyvä hyvä) riippumatta siitä mitenkä huonosti soitan). Sitte se sano, että koita nyt löytää soittoaikaa ja motivaatiota, että pystyt sen Tammikuisen tutkinnon tekemään... Häh? Jaa, että tutkinnon? Meinasin tipahtaa penkiltä. Mutta niin vaan on, Tammikuussa, mun eka virolaisten kanteleitten soittonäyte, josta kuulin eilen.
Kauhuissani kysyin heti, että kuinka pitkä ja kuinka monta piisiä? Nop, kuulemma pittää olla kymmenen piisiä listalla ja ekana pittää siitä soittaa kolome ite valihtemaasa (joita saapi sovittaa, mutta perinne on kunniassa!) ja sitte lautakunta vielä valintansa mukkaan saa toivoo niitä muita listalta. Olo on, ku jukepoksilla konsannaan! Täytyy siis alakaa reenaamaan. Onneks kuulemma numeroita ei tuu. Numerot tietää mulle aina vaan yhtä suurta ressiä, ku on pakko saaha se paras.
Viikonloppu on sujunu rampatessa. Viljandin sisäsesti kuiteski. Oon sahannu monen paikan väliä ja käyny kahesti kylässä. Perjantaki-iltana olin Viljandin nuortenkeskuksessa juhlissa, jossa saatettiin maailmalle, yks työntekijä, johon tutstuin muinoin Jalmarin ja Rainerin tupareissa. Se on nyt jo lähteny Austraaliaan neljäks vuojeks opettelemmaan Aleksanteri-tekniikkaa. Eikä alustavasti aio sen neljän vuojen sisällä tulla koti-Eestiin kertaakaa. Hurjaa.
La aamupäivän löysäilin ja vähä siivoilin ja kuuntelin nauhoja kotona, sit kävin ekkaa kertaa gospelkoorissa (joka on ihan hirmu hyvä, mulla oli alttorivistössä täys työ pysyä mukana ja yrittää oikeenlaista ameriikan mustan väestön äänenmuodostusta), sitte oli se kanneltunti ja sitte juoksin yhen kaverin, alunperin saksalaisen, nyt virossa parisen vuotta asuneen Franziscan synttäreille. Vein sille lahjaks neulomani kaulahuivin, josta se onneks tykkäs!
Siellä synttäreillä sain monta uutta kaveria, lähinnä Tartossa opiskelevia, joista yhen olin nähny jo aikasemmin siellä Tarton unkarilaisessa illassa (jossa oli se ihan loistava Burkös-bändi!). Nop, ne oli kuitenki semmoset kiltit, mutta mitä hipeimmät pilheet, eli oikeinpa mukavat. Semmoset, joissa en olis uskaltanu ääneen lausua, että oon lihansyöjä, ainaki välillä (en oo ennää pitkään aikaan ostanu lihhaa). Ne kaikki ulukopaikkakuntalaiset jäi nukkummaan sinne kerrostalokämpän lattialle vieri viereen ja mä hiivin kotio. Lopuks kuitenki sovittiin menevämme kaik yhes koos kirkkoon aamulla. Ja niin tapahtuki. Vähä nukuin pommiin kyllä.
Mä en ollu vaan tajunnu niistä kirkkoonmenemis-sopimuksista sitä, että sen Franziscan kämppis Marion (vahva arvaukseni on se, et ne ei oo vaan kämppiksiä..) kastettiin siellä jumiksessa! Kahen lapsen kans yhtäaikaa. Täällä ei näköjään kasteta vauvana, vaan siinä puoltoistavuotiaita oli neki ipanat. Marion (joka on etnomusikologi ja töissä kansanmusakeskuksen arkistossa ja siellä oon siihen tutustunu) jo jutteli, et se tahtois kans tulla gospelkuoroon... Sinne vaan, kaik täällä olevat ja loput kuuntelemmaan kevväällä jotaki superhypermeinikikästä konserttia! Semmonen on varmastikki luvassa.
Kirkon jälkeen erosin eilisestä hippi-jengistäni ja menin maksullisten kansanmusakeskuksen kahvien sijasta ilimasille kirkkokahveille alakertaan (jossa oli myös herkkuvohveleita!). Siellä oli gospelkuoronjohtaja, kanttori Jaanika, ja koulukaverini, jazzlaulaja-Teet, joka myös siinä g.kuorossa laulaa. Jaanikasta riittäs kerrottavvaa vaikka kokonainen blogikirjotus, on se semmonen tappaus (jonka oon siis tuntenu nyt kolome päivää). Lyhyesti sanottuna, se on epäkanttorimaisin kanttori ikinä, niin poppis, ettei oo klasaritunneilla häntäänsä heilauttanu, beibeistä beibein, tositositosi mukava, puhhuu tosi suoraan, rakastaa yli kaiken mun ransupippoo, mua vuotta vanhempi. Tännään kirkon jälkeen se otti sitte tehtäväkseen keksiä meille kolomelle tekemistä.
Ja kyllähän se keksiki. Kaulla se tunsi suunnilleen kaikki vastaan tulevat ja kysy kaikilta saahaanko tulla kyllään. Sitte lopulta tärppäs. Ihan kirkon vieressä asuva teologianopiskelija-Evida (en oo ihan varma nimestä..) meinas ottaa meiät luokseen, mut sen avvain oliki hävöksissä.. Nop, mentiin eka syömään ja sillä aikaa se avvain oli ilimestyny takas sen mummon luo (mistä sitä käytiin kyselemässä, ilimeisesti siis joku oli tarvinnu sitä ja oli nyt pallauttanu).
Mentiin sitte niille ja sinne tuli myös Evidan mies ja viisvuotias Melanie-tyttö jonka kans leikin barbeilla ja poneilla ja pelasin nalle puh peliä ja palapeliä ja luettiin kuvista Lotte-kirjaa (Lotte on virolainen hieno piirroshahmo!). Meiän kommunikointi oli oikeen mielenkiintosta (Teetin mielestä kovin hauskaa), Melanie puhua pälpätti minkä ehti, mä nyökkäilin ja välillä vastailin, mitä mikäki asia oli "sillä toisella kielellä" (ku siitä oli tosi kummallista, että mä osasin kaikki nalle puhin hahmot sun muut toisella kielellä!). Oltiin siellä ainaski neljä tuntia ja lopulta kiitin Evidaa, että sain tulla ja leikkiä Melanien kans, lapsia oonki tässä vaihtoelämässä kaivannu...
Sitte menin hetkeks koululle reenaamaan ja sitte vielä kansanmusakeskukseen muumioharkkoihin, jotka meni jo aika hyvin! Tosin vielä vaan on paljo parannettavvaa meillä kaikilla. Saatiin myös Tanel-basistin kans soitettavaks yks uus biisi, josta jotenki ihan luontevasti sen kans lutviutu aika hevi... Nop, saas nähä, mutta mun mielestä ollaan aika hyviä taustoja improiltu tähän mennessä. Fuusiomeinikiä, sekasin on jatsit ja kamut ja tangot ja hevit.
Pistänpähän tähän loppuun vielä tuon Muumilaakson marraskuu-kirjaan pohjautuvan näytöksemme esityspäivät. Koitan hoitaa majotusta, jos herrää halu päästä mukkaan!
10.Dec, 16.Dec, 17.Dec, 18.Dec, 19.Dec
Kommentit