Nyt sitä sit ollaan, lomalla, mukamas. Oon matkalla Suomeen. Yks essee roikkuu, portfolio ei oo yhtäään edistyny, saati sit opinnäytetyö. Tammikuun alussa oleva kanneltutkinto hirvittää lähes mitättömän harjottelun puitteissa. Suomeks sanottuna siis, otin konneen mukkaan, ja kuuskielisen. Isompia en jaksanu raahata, täytyy noilla suomalaisilla yrittää ees jotaki näppituntummaa.

Lommailla on myös pakko. Viimesen viikon aikana kävin koulurakennuksen sisällä ehkä kaks kertaa. Skippasin kaiken, mikä ei ollu pee niinku pakko. Aitassa riehuin jouhikko vinkuen, ja kotona nukuin keposesti ykstoistatuntisia öitä. (Paitsi viime yönä reilut 3h). Ehkä kertoo jotaki tästä lomantarpeesta.

Mielessä pyörii ajatus; tässä se nyt on, opiskelijavaihon puoliväli. Näin noppeestiko se tuli? Enhän mä oo tehny vielä mittään! Ollu öllöttäny koko ajan vaan! Asian toiselta laijalta jos vilikassee nii on tilanne kuiteski seuraavanlainen; (nokka pystyssä, ku verta vuoattaessa totteen seuraavaa) Mä ossaan jo aika paljo virroo, oon saanu ihania mahtavia uusia kavereita, opetellu monenlaisia uusia juttuja, tehny käsitöitä, tanssinu ja miettiny tätä elämää. Kaikenkaikkiaan oon vaan tosi onnellinen, että saan mennä joululoman jälkeen vielä takasi Viljandiin. Hiphej, mun vaihtoelämä on mukavaa!

Tammikuussa mulla on myös lommaa tutkintojen ja tenttejen jälkeen. Haluaisin olla Virossa ainaki osan aikaa, käyä vieraana oulukaveeitten kotona ja lusmuta viljandissa ja ehkä myös soitella ja laulella. Suomessa olis kyllä kiva hiihtää. Sitä mä kaipaan. Äippä kysy, mitä mä tahon joululahjaks, enkä mä oo mittään keksiny. Ku en mä mittään tartte! Mähän omistan jo koko maailman.

Pari yötä sitte näin kuitenki joulusta unta. Sellasta, että sain uuet sukset. Ja monot ja sauvat. Ja niillä pääs niin lujjaa! Ehkä me sitte käytäs niinku joulun jälkeen alennusmyynneissä kahtelemassa iskän kaa?!? Mulla on kyllä jo valamiiks semmonen tavaravuori takas Vilkkullaan raahattavana, et en tiiä miten ikapäevänä seleviän. Vaikka on sitä ennenki. Se aatos aina huijjaa mua yrittämmään.. Jos joku tahtoo tulla mun kans 7.1 Viljandiin, niin otan ilomielin vastaan tarjouksia matkakumppanin ja roudausavustajan virkaan! Työhakemus vappaamuotonen. Palkkiona paljon haleja ja puseja ja rakkautta, musaa, suklaata ja lämpöä ja vaikka voin tekasta laulunki.

Mua harmittaa vähä, ku en saanu kaikkia haluamiani ollenkaa hyvästellä ennen lähtöö. Viime yönä käytiin kyläkiikulla hillumassa vappaaehtotyöläisten kans ja oltiin lumisottaa. Mä lauloin kiikkulauluja. Tännään mun luona kävi muutamia, kokkasin niille annaria ja höösäsin yhtäaikaa sattaa asiaa. Enkä osannu hallita aikaa. Kaverien avulla, pyykkien ripustuksella, tiskauksella sain paukautettua oven kiinni. Juoksin Teetin luo lammen toiselle puolen kompostikippoineni ja tavaroineni. Ja sit ajeltiin Merlinin kans taksilla junnaan. Tallinnassa hilluksin reilun tunnin Manonin kans, joka huomenna palajaa Ranskaan. Kaikki muut kielikurssikaverit sieltä oli tainnu jo lomille lähtee. Matkalla muistin, kukat jäi kastelematta. Kahjuks.

Onneks iso osa koulukavereita kävi muumion viimesissä näytöksissä niin niitä sai sillon aina halia. Vika näytös meni kaikilta älyttömän hyvin. Sitä eelliset mun kohalla asenteella, jouhikon ollessa pikkusen epiksessä paikoin. En tiiä huomasko sitä oikeesti muut, ku mä. Muuten pystyin sen peittelemmään, paitsi vappaa-kieli-kohissa oli vaikeeta. Mut saatiin kaikki kauheesti kehuja ja oltiin aika hyviä. Tammikuussa saattaa olla ylleisön pyynnöstä vielä pari esitystä. Nyt kaikki yheksän oli loppuunmyytyjä. Tekijäporukan keskuuesta nous ilimoille heitto, et lähetään myös Naantalliin muumimaailmaan esittämmään tota! "Ainiin, sit pitäs varmaan esittää se suomeks... Mut eihän se haittaa, ku äkkiähän Ulla meille sen verran suomee opettaa!"

Virolaiset on niin huolettomia, siks mä niistä tykkäänki niin paljo. Ne ressaa asioista ihan eritavalla. Tekevät töitä, ku hullut, ihan käsittämättömän pitkiä päiviä, ilman lomia. Ne vaan kääntää pahat asiat taka-alalle ja nauttii niistä hyvistä senki eestä. Mä en aina käsitä miten ne tohon pystyy. Mä oon meiän koulun laiskin harkkaaja, siitä ei oo kiistelemistä. Opiskelijat ellää n 64€ opintotuella. Osa ei saa sitäkää. Silti kukkaan ei valita. Pormestarinkaun kokosessa kämpässä täällä asus varmaan keposesti kymmenen ihmistä. Monet pessee astiatki iliman tiskiainetta. On tosi harvinaista, että kukkaan täällä olis millekkää allerginen.

Nyt laiva on kohta perillä. Mä haisen pahemmalta, ku ikinä. meinasin myöhästyä ja juostiin Manonin kans. Ilman sitä en olis täällä varmaan. Saati sitte niitä Viljandin kavereita, jotka autto tosi paljo tännään. Sain parhaan mahollisen joululahjan. Ihania ystäviä.